Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Kuinka onnellinen minä olisinkaan ollut, jos me olisimme voineet olla aina yhdessä, maa olisi ollut taivas ja ihmiset enkeleitä. Kun minä nytkin voin olla joskus niin onnellinen, vaikken minä saa omistaa sinua kuin salassa. Salassa minä sanon sinulle hyvääyötä ja suutelen sinua, ja kenenkään tietämättä sinä makaat joka yö minun käsivarrellani. Ja tiedätkö, Olavi?
Hän ihmetteli hevostani ja taputti sitä voi kuinka kalliilta, pieneltä hänen kätensä näytti hevosen kaulalla! eikä hänen shaalinsa tahtonut pysyä oikein paikallansa, vaan minä sovitin sitä tuon tuostakin hänen ympärillensä käsivarrellani; ja minusta tuntui vielä, kuin Jip olisi ruvennut huomaamaan, kuinka asian laita oli, ja ymmärtämään, että sen täytyi taipua ystävyyteen minun kanssani.
Sinä olet nopea jalankävelijä, sanoi Miina neiti eräänä aamuna sinä joudut aina edelle, vaikka kyllä näen, että sinä koetat tasoitella askeleitasi niin, että minäkin, ahdasrintainen olento, pysyisin rinnallasi. Niin, luulenpa itsekin, että voisin kävellä pitkät matkat väsymättä, vaikkapa vielä Paulakin olisi käsivarrellani, vastasi Liisa ajatellen.
Että saisin pukea tämän puvun hänen päällensä ja heittää pois sen, joka hänellä oli yllään että saisin jälleen tukea häntä käsivarrellani ja astua kotia päin että saisin välisti pysähtyä tiellä ja parantaa hänen loukkaantuneita jalkojansa ja vielä pahemmin loukkaantunutta sydäntänsä siinä oli kaikki, mitä nyt ajattelin. Minä en luule, että olisin edes sen verran kuin katsellut tuota toista.
Lähden talosta täytyi minun harmikseni kantaa erään venäläisen kapteenin koiranpenikkaa käsivarrellani, ja Mikkeli ratsasti hevosellaan perässä. Kun sitten olin saanut asiani toimitetuksi, s. o. olin nähnyt sinne sijoitetun sotajoukon, saattoi Mikkeli minua torppaan, joka kuului Lähden kartanon alle.
Taas muistin ilkeää akkaa ja arvasin hänen sen vieneen, läksin kävelemään kantaen koria käsivarrellani. Sinä päivänä oli minulle onni myötäinen. Pimeän tullessa oli minulla vaan kolme pientä kirjaa jälillä ja rahaa oli kerääntynyt yli viiden ruplan. Siis oli melkoinen voitto lähtenyt ja minä mennä laputtelin hyvällä mielellä kotiini, vaikka olinkin kelkkani menettänyt.
En uskalla painaa sitä käsivarrellani, en edes sitä liikauttaakaan se kangistuu siihen koukkuunsa, missä se oli, kun tartuit siihen. Et ota sitä pois, ennenkuin olemme laamannin tiehaarassa. "Nyt teidän täytyy sinun täytyy kääntyä kiitos, aatetoveri, työtoveri, kävelykaveri! Näkemiin!"
Silmänräpäyksen kuluttua rupesi hän vapisemaan ja hiipimään lähemmin minuun kiinni. Hänen kätensä vapisi käsivarrellani. Minä katselin häntä. Hän nojautui vielä lujemmin minuun. Tässä silmänräpäyksessä meni eräs nuori mies ohitsemme. Hän pysähtyi äkkiä, katsahti läpitunkevasti meihin ja astui sitten muutamia askeleita. Sydämeni vapisi.
KALLEN-LEENA. Mitä pahaa? kysytte Anna muori. Kyllä niitä on monta, jotka puolustavat Taavia ja sanovat, ett'ei hän olisi sitä tehnyt, ell'ei Pertti olisi häntä ärsytellyt. Enkä minäkään sitä usko, että hän sitä pahuudellaan teki. Onhan teidän Taavi hyvä poika ja minä olen pitänyt hänestä paljon aina siitä asti kun häntä pikkulapsena täällä käydessäni kannoin käsivarrellani.
"Pidättekö minua sellaisena jänisraukkana, etten edes voisi kantaa tuota kuihtunutta heikkoa vaimoa käsivarrellani? Penikulmittain tahtoisin häntä kantaa, tuota hyvää, vanhaa rouvaa, eikä hän ole siinä tunteva järkähdystäkään jäsenissään. Eikä läheskään niin pitkä matka ole sieltä tänne.
Päivän Sana
Muut Etsivät