Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Siinä on muuttunut työksi, mikä kansanrunoissa on ilmauma; elävän käen ääni metsässä kuvakäen kukunnaksi seinäkelloissa; luonnon puro kaivetuksi vesi-ojaksi; luontainen metsä istutetuksi puistoksi.
Tanssi tungeksen tupahan, Ilo pirttihin ajaksen; Jalan polki portahalle, Käen kääkähän sivalti; Kiukoa kivinen liikkui, Patsas patvinen patsasi, Silta soitti sorsanluinen, Laki kultainen kuusi, Tanssin tullessa tupahan, Ilolinnun astuessa. Tanssiin yrittelijä.
"Minä kysyin teiltä, sir, oletteko milloinkaan kuullut käen kukuntaa mutta sitä en tehnyt paljaasta uteliaisuudesta; sillä usein kesäpäivillä, kun puhuu itseksensä ja tietysti saattaa itsensä hämille kuuluu äkisti ääni, ikäänkuin tulisi se luonnon sydämestä, niin kaukana se on ja kuitenkin niin lähellä; ja se ääni sanoo jotain hyvin rauhoittavaa, hyvin sointuisaa, niin että tekee mieli ajattelemattomasti ja turhamaisesti huudahtaa: 'Luonto vastaa minulle. Käki on usein minulle sellaiset kepposet tehnyt.
Luonto tuntui raittiilta, lintuset lauloivat kilvan, ja käen kukunta kuului Kartanon haasta. Iiri meni pellon pientaretta pitkin eli samaa tietä, jota hän lapsena monta monituista kertaa oli kulkenut.
Kevät alkoi taaskin lähestyä ja aurinko valaista sekä lämmittää maisemia. Kelkkamme rupesivat vähitellen vesihöyrynä haihtumaan ilmaan. Teeren kuherrus ja käen kukunta houkutteli meitä taaskin metsään ja entinen metsäläiselämämme alkoi. Kesän varrella tuli meitä tervehtimään muuan orpanamme, joka oli vanhemman veljeni kanssa yhden ikäinen.
JUHANI. Sanotaanpa myöskin: joka keväällä ennen käen kukkumista tämän tuomarikärmeen käsittää, sen keittää ja syö, hän ymmärtää korpin puheen, josta hän saa tiedon mitä hänelle siitälähin on tapahtuva. EERO. Sanotaanpa vielä niinkin: joka keväällä jälkeen käen kukkumisen tekee kaiken tämän, se mies ymmärtää korpin puheen, josta hän saa tiedon mitä hänelle sitä-ennen on tapahtunut.
Marit oli purrut hampaansa kokoon. "Kaiketi, se on mahdollista", sanoi hän ja silmänsä katselivat vaimoa vielä terävämmin. "Niin, ei suinkaan hän asu kaukana täältä, hän on kaikkialla tunnettu. Ihmiset sanovat että hän on käen emon tapainen, joka laskee poikiansa muiden pesiin. Ja sitten hänellä on poika, joka ei kuulu tekevän muuta kuin koiran kuria".
Ikuista tyyntä soutamaan ei sentään luotu meitä, ei luotu aina nauttimaan kotoisen lieden lämpöä ja armaan lempeä; ei luotu miestä ainakaan ikänsä halki kuulemaan kotoisen lahden laulua, kotoisten kuusten huojua, ei käen kultarinnan kukkumista, ei laulu-leivon lempisäveleitä. Mies toimehen suureen suunnattiin koti-aitojen ulkopuolla, meri myrskyvä seilata annettiin, ilo taistelun touhuun kuolla.
Hän nähnyt on onnessa kansan ja nähnyt onpi sen yöss' siin' istuvi muistojen urho, mut toivojen sankari myös. Näin juhlivi Väinön kansa, näin juhlivi Väinön maa ja ilma on onnea täynnä ja toivojen tuoksuntaa. Meri kuohuvi kunnahan alla, kilo laineill' leikkiä lyö ja kauvas kumpuja kaartaa käen kukkujen kultavyö.
Yöt päivät vasaranpauke Sitten on pajasta kuultu, Metsässä säkenet nähty. Kaikki on Kalevan kansa Käsketty sotajalalle. Tarkoitan vapaita. Mutta Aseitten taonta kauan Vaativa on viivytystä. Viikon, kaksi kuukaudenkin. ILLI. Se vähintä. KULLERVO. Nyt asetu Piilopirttihin salolle. Sieltä silmällä pitele, Vakoele, kuulustele, Kuin käen vireä piika, Ilmarin varustustöitä.
Päivän Sana
Muut Etsivät