Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
"Hän tahtoi mennä ohitseni, mutta minä pidätin hänet, pyysin häntä näyttämään kädessään olevaa koristetta, puhuin hänelle paljon sellaista, mitä tytöt mielellänsä kuuntelevat, ja kysyin sitten häneltä, josko häntä vartioidaan ankarasti ja josko hänen hienoilta, pieniltä käsiltään ja jaloiltansa, mitkä sopisivat paljon parempaankin työhön kuin veden kantamiseen, vaaditaan paljon liikkumista.
Kirkkoherra oli antanut opettajan pyrinnöissään menetellä aivan oman mielensä mukaan, sillä hän ei ollut niitä pappeja, jotka tahtovat, että kaikki olisi heidän kädessään ja heistä alkunsa saisi. Sinä iltana oli siis suuri ilo Hukkasen talossa, lauleltiin, kasteltiin kaulaa ja laskettiin leikkipuheita.
Myhrberg katsahti ylös ja näki siinä samassa talossa ylikerrassa asuwan saksalaisen wapaaherran, joka seisoi hänen edessään, hurjasti heilutellen pyssyään kädessään ja tuijotellen häneen wimmaisilla silmillä, niin kuin olisi tahtonut haukata häntä suuhnusa. "Teidänkö kissanne?" wirttoi Myhrberg wakawasti. "Kuinka niin? Minähän sen ammuin." "Ei suinkaan, minä sen olen ampunut!" huusi toinen.
Tuolla miehellä oli arvattavastikkin ollut kädessään se ihmeellinen linnunpesä, joka on sen laatuinen, näet sen, että se, jonka kädessä se on, jää näkymättömäksi, vaan hänen varjonsa kyllä näkyy; kädessään oli hän pitänyt tuota linnunpesää, juostessaan minua pakoon, vaan kun saavutin hänet, luiskahti se hänen kädestään.
Pelastaja oli tullut, tuossa seisoi hajasäärin ja selkäkenossa pitäen ojennetussa kädessään Kirstiä, jota hymyillen katseli, ja joka hymyili vapauttajasankarilleen. Leenalta pyrki yhtä aikaa nauru ja itku. »Siinä on sinun lapsesi», sanoi poika leikillisesti ja asetti Kirstin Lauran syliin istumaan.
Nuori, solakka mies oli tullut kaupungilta päin tietä myöten. Hän oli kaupunkilaisen tavalla puettu ja kädessään oli hänellä mustankirjava pahkakeppi, johon monta nimeä oli piirretty. Nähdessään kirkonkylän levenevän edessään seisattui hän, kuunteli kellon soitantoa ja katsoi ympärilleen niihin kukoistaviin tuomistoihin, jotka olivat kylän kummallakin puolen.
Hänellä oli kainalossaan muutamia tuoreita, vettä valuvia kasveja, jotka hän vastikään oli poiminut lähteestä, ja kädessään hänellä oli juuri, jota paraikaa pureskeli.
Itse Raolo Bratianukin oli nojannut niskansa seinää vasten, ja hiljainen värinä kulki yli hänen kasvojensa, joiden silmät olivat suljetut. Pohjolan mies istui taasen leuka kädessään: Crangier istui tuolilla tunnin, ja minä en helpottanut, vaan jatkoin. Lopuksi tuli mies aivan levolliseksi.
Hän pani kuvan laatikkoon, lukitsi sen, riisui päältänsä, luki iltarukouksensa ja vaipui uneen. Toinen luku. Aino kirkossa. Ylioppilas kasvattajana. Hyvät toiveet. Seuraavana aamuna istui ylioppilas kirjansa ääressä, päivällisen aikaan kuljeskeli hän suurten puittein alla sateenvarjo kädessään, ja illalla istui hän tavallisuuden mukaan kirjoittaen ja syöden yksin illallistaan.
Jumala, herra majuri, teidät pelasti ... minä olin vaan heikko ase hänen kädessään. Kyllä niinkin on, myönsi majuri ... mutta sittenkin tahdon sinulle palkita... Tahdon sinulle antaa kaikki omaisuuteni ... minulla ei ole muitakaan sukulaisia ja ... hyvästipä sinä olet sen ansainnutkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät