Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
Heillä oli muiden kapineidensa joukossa iso ja uuden uutukainen, lukollinen matkasäkki, joka oli miehen hallussa; nainen kantoi kädessään messinkilukkoista pienempää matkataskua, tuommoista, jota hienot naiset tawallisesti pitäwät matkoissa mukanaan; myös heilläkin oli tuo säkissä olewa kumisewa astia.
Ja ikäänkuin hankkiaksensa siksi aikaa, kuin ajatuksensa oli toimessa, myöskin käsillensä jotakin tehtävää, heitti hän taaksepäin viittansa, otti vyöstänsä pistoolin, tarkasti lukkoa, punnitsi asetta kädessään ja pisti sen jälleen vyöhönsä. Sitten hän vei merkinantopillin huulilleen ja puhalsi kimakan, yölintujen kirinän kaltaisen äänen. Sitä toisteli kallioiden kaiku.
Tämä puuska on kestettävä se voi tuoda hyvääkin mukanaan, seuloa pois vastuukyvyttömyyttä hiukan... Kas niin, siinä on maksuosoitus.» »Kiitos, Jörgen!» Jakob kulki vielä pari kertaa lattian poikki ja pysähtyi sitten paperi yhä kädessään Bervenin eteen. »Mitä sanot nykyisistä ajoista, Jörgen?» Berven istui Jakobiin päin kääntyneenä ja nojaten kyynärpäätäin kirjoituspöytää vasten.
Nöyrin palvelijanne, korkeasti kunnioitettava herra konrehtoristi! tervehti Maria veljeänsä, joka käärittynä avaraan, harmaasen sarka-nuttuun, hiljalleen ajoi pihaan, itse pitäen ohjia kädessään, Antti Pietarin porttia avatessa. Hyvää päivää, Maria! oli vastaus.
Tuo Ingrid'iä syvään liikutti; mutta ennenkun hän sai sanaakaan sanoneeksi, puristettiin hänen kättänsä. "Jää hyvästi Ingrid! Nyt lähden takaisin." Ja hän kääntyi pikaisesti ovea kohden. "Olin unohtaa kirjeen," kuiskasi Ingrid. "Kirjeen?" kysyi Synnöve. Ingrid oli jo noussut vuoteeltaan, etsi paperia ja se kädessään lähestyi hän Synnöveä.
Hän pyyhki otsaansa leveällä, jäntevällä kädellään, ikäänkuin poistaakseen mielenliikutuksensa ilmaukset, ja astui sitten Annikan luo, pitäen kädessään hyvin pientä rasiaa, joka oli tammipuusta tehty ja taidokkaasti silattu. »Minä otan sinut, serkku Menteith, vieraaksimieheksi», sanoi hän, »siihen, että lahjoitan tämän rasian sisällyksinensä Annikka Lylelle.
Huomasin, miten hikihelmet nousivat isäni otsalle, ja syvä tuska valtasi minut nähdessäni hänen ahdistuksensa, tietäen, etten voinut panna kortta ristiin häntä auttaakseni. Tuokion kuluttua hän kynttilä kädessään läksi työhuoneeseen ja palasi tuoden mukanaan suurilla kirjasimilla painetun virsikirjan, josta hän haki esille rukouksen ja merihädässä laulettavan virren.
"Ja sitte on hänen käytöksensä varmaankin sellainen, että se sitä paremmin sopii hänelle, kuta korkeammalle hän kohoaa". "Aivan täydellisesti!... Vaan en tiedä miksi ei häntä juuri sovi ajatella täällä vuoristossa." Rouva Jäger seisoi hetkisen pöytäveitsi kädessään. "Olkoon jo kylliksi!" hän huoahti ja ryhtyi väsyneenä koriin... "Tänä vuonna emme enää saa paljo herneitä!"
Mutta Söderlingska meni jo, likasankoa kädessään kiikuttaen, sikolättiin. Elkööt luulko! Ei minua semmoisella säikäytetä. Porsas sai sangon sisällöstä sekä kärsäänsä että niskaansa ja peräytyi vingahtaen altaalta pahnaansa. Hanna tuli jälestä, silmät pahansuopaisesti kiiluen.... On se nyt kerrassaan naurettavaa tuommoinen. Mikä niin? ärjäisi Söderlingska.
Myöhään eräänä iltana marraskuussa v. 1816 muuan keski-ikäinen mies enemmän hiipi kuin asteli Nybron satamalaiturilla Tukholmassa, taluttaen kädestä pientä poikaa, joka näytti noin kahdeksan vuotiaalta. Hiipivällä miehellä oli yllään karvanuttu ja päässä verasta tehty lakki sekä toisessa kädessään ryhmysauva, ja hän oli voimakkaan ja käskevän näköinen.
Päivän Sana
Muut Etsivät