Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
Mies katsoi vähän kummastellen ja kysyvästi minuun, kääntyi pois ja sanaakaan sanomatta meni tiehensä matkakumppanieni suureksi huviksi. Luultavasti hän ei koskaan ennen ollut kuullut sanaakaan sellaista kieltä. Matkakumppanejani se tästä lähtein usein huvitti; he ihmettelivät Suomen kielen voimaa ja, milloin vastuksia sattui, toivoivat he Suomen kielestä pelastusta.
Tohtorin ystävällisistä sanoista kuului sellainen varmuus, ettei siinä tuntunut olevan tinkimisen varaa: Tapanin pää painui alas ja äänetönnä, huuliansa puristaen hän sitä hieman nyökytti. Viimein hän pyyhkäsi nenäliinallaan silmiään, nosti päätään ja kääntyi kysymään: "Mitä minä olisin maksava?" Tapanin sanoissa kuului surullinen värähdys, joka ei jäänyt tohtorilta huomaamatta.
"Aksinja!" kiljasi Martin Petrovitsh, ja kiljasi niin, että varisparvi pyrähti läheiseltä kaurapellolta lentoon... "Housujako sinä ukollesi peset, vai?" Akka kääntyi samassa ympäri ja kumarsi syvään. "Housuja pesen, hyvä herra'" kuului hänen heikko äänensä. "Sepä se... Katsopas nyt", jatkoi Martin Petrovitsh, ajaen ravia puoleksi lahonnutta aitaviertä myöten.
Sen sijaan avautui hänelle uusi toiminnan ala Afrikassa, johon hänen halunsa kääntyi luettuansa toht. Moffat'in teoksia.
"Puh! minä olen kyllä nopeasti kulkenut tänä päivänä", lisäsi hän, pyyhkien otsaansa ja ojentaen kättänsä, "se rasittaa enemmän kuin tämä, kuin pihan lakaiseminen, kaivaminen ja" "Kai se niin lienee", sanoi Per, "eikä lukkari suinkaan ole koskaan kuokkinut, eikä kaivanut", sanoi Per, katsellen veitikkamaisesti lukkaria. Nils ei ollut kuulevinansa, kääntyi ja aikoi mennä sisään.
Ville-ukko ei kuullut kysymystä, eikä vielä toistakaan. Nimismies nousi, kääntyi häneen päin. »Hyvää päivää!» Ville kumartaa. »Asiaa?» »Häh?» »Asiaa!» »Niin, niin asiaa on. Nähkääs kun varastivat, häjyt, varastivat kaksi lammasta yht'aikaa...» »Kutka?» »Häh?... Niin, niin todella, kaksi.
Hän tunsi hyvin eroituksen sisariensa ja itsensä välillä, laulun ja tanssin ja kaiken siinä piilevän runollisuuden, ja hyvyyden ja hyödyllisyyden ja lystikkäisyyden välillä. "Entäs minä mikäs minun nimeni sitten on?" kysyi Eugen, jota Lisbetin puhe huvitti. Lisbet kääntyi äkkiä ja katseli tutkivasti Eugenia. "Tage Klok", sanoi hän sitten päättävästi.
Muuten vaan tuntui somalle ja mukavalle, kun oli kotona. Siinä vakautui mielikin ja ajatukset tuntuivat asettuneen. Mutta kun raukeus oli vielä ruumiissa, joka tuntui kaipaavan lepoa, niin kääntyi syrjälleen, korjasi päänsä alle pientä tyynypallukkaa, ummisti silmänsä ja heittäytyi hetkeksi nukkumaan.
Hän vaipui polvilleen vuoteen viereen ja itkeä nyyhki niin hillittömästi ja onnettomasti, kuin ainoastaan se voi itkeä, joka hermoston turmelemisella on menettänyt kaiken vallan oman itsensä yli. Lääkäri oli ollut lauhtumaisillaan vaimonsa syvän surun edessä, mutta hänen tunteidensa ilmi puhkeamisen liiallinen kiivaus vaikutti häneen aina vastenmielisesti. Hän kääntyi pois ja läksi huoneesta.
Vastaan tuli joku, joka nosti lakkia, ja silloin vasta huomasi, että se oli Jori. »Tuletteko mäestä, neiti?» kysyi Jori ja kääntyi hänen matkaansa. »En.» »Taisitte kyllästyä jo mäenlaskuun heti ensi kerralla?» »Mistä niin päätätte?» »Kun ette tullutkaan enää.» »Minulla ei ollut aikaa.» »Toverinne sanoi, ettette ollut halunnut.»
Päivän Sana
Muut Etsivät