Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. lokakuuta 2025
Juuse tuli nyt murheesta, näljästä ja paljosta vaivasta niin voimattomaksi, ettei hän kyennyt rakkaita omaisiaankaan maahan laittamaan, vaan köyhäinhoitohallituksen täytyi se tehtävä toimittaa. Niinpä eräänä päivänä ajoi pihalle kaksi hevosta, joiden kummankin reessä oli neljä ruumiskirstua; nämät olivat köyhäinhuoneen työhön kykeneväin hoitolaisten käsitöitä.
Esimies lupasi tehdä parastansa. Pari viikkoa on kulunut ja tuo näljän ja puutoksen seuraama nälkäkuume osasi köyhäinhuoneesenkin. Melkein järkiään kaatuivat hoidokkaat tuohon ankaraan tautiin ja kuolon ankara viikatemies alkoi niittää runsaan saaliin heidän seassaan. Tavan takaa kävi Juuse katsomassa lapsiansa tuossa turman pesässä.
Viimeiseltä saivatkin he tiluksensa siihen voimaan, että hyvinä vuosina tultiin jotenkuten omistansa toimeen; mitä puuttui, sen tienasi Juuse kylästä työllään, sillä kun hän oli hyvä työmies, oli hänellä aina työtä saatavissa.
Hän koetti ajatella sinne tänne, mutta mitään reikää minkään avun saamiseen ei löytynyt; hänen täytyi kuin täytyikin jäädä tuon kamalan kuolon keskelle, hoitamaan vielä elossa olevia lapsiaan. Kun kolmas viikko oli kulunut loppuun, ei koko perheestä ollut elävien joukossa muita kuin Juuse itse; kaikki muu perhe makasi järjestyksessä tyhjän aitan lattialla.
"Minä en ole mikään kirjanoppinut, mutta sanotaanhan noita olevan kaksikin, jotka ihmisestä kuoleman jälkeen huolen pitävät ... Ottakoon nyt kumpi ensin ennättää minulle ei maistu elämä enään miltään, enkä minä voi välittää mistään mitään", sanoi Juuse uupuneena. Kauhistuen lähtivät eukot pois. Kolmen päivän perästä tulivat he taasenkin Juusen mökkiin.
Juuse oli nyt niin voimaton, ettei hän kyennyt sitäkään maitosinukaksi keittämään, vaan koki siten saada niistä ravintoansa, että kaasi vettä maitotilkkaan monin verroin enemmän kuin maitoa oli ja pani rajusti suolaa sekaan. Sitten hän haukkasi petäjäistä ja ryyppäsi tuota suolavettä päälle.
"Mikäpäs se lienee, vaan mitäpä se parkumalla paranee. Kyllä osaisin syödä, kun olisi syömistä", sanoi Juuse. "Eikö se tunnu hyvin hankalalta, kun on kova nälkä?" kysyi taasen muija.
Minkätähdenkö ... no kun olette kaunis ja ... änkytti Juuse. Ja rikas, jatkoi Maria. Jopa astui isäntäkin kamariin ja kysyi: Milläs kannalla on asiat? Eihän siitä mitään valmista taida tulla... Maria kieltää suorastaan, sanoi Juuse. Kieltää? Oletko uskaltanut sen tehdä? äyhkäsi Niemeläinen. Olen, rakas isäni ... ja tiesittehän sen jo ennenkin, vastasi Maria rukoilevasti.
He sanoivat hyvänpäivän, mutta Juuse ei vastannutkaan. He silmäsivät vuoteen vieressä olevalle tuolille, johon he olivat laskeneet viimmestuomansa maitotilkan ja survoleipäpalasen. Palasta ei ollut ja astia oli tyhjä. He astuivat sängyn luo ja silloin huomasivat he, ettei Juuse enään olekaan elävitten joukossa. Hänen silmänsä kiiluivat kuin lasinapit syvälle painuneista silmäkuopista.
Siivo hän oli luonnostansa ja koki kirjaansa silmin, suin ja peukaloin iskeä päähänsä, niin että koko ruumis tärisi ja hiki päästä valui. Näin varttui Juuse vankaksi, leveäharteiseksi mieheksi. Jo kymmenvuotiaasta saakka ansaitsi hän vieraan työssä elatuksensa. Ahkera, siivo ja nöyrä kun oli, oli hän kaikkein haluama työmies.
Päivän Sana
Muut Etsivät