Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. lokakuuta 2025
Sitä koetti Juuse veden ja suolan kanssa keittää ja valuttaa tuota suolaista keittosinukkaa sairasten suuhun, etteivät he peräti hiukeaisi; itse hän kasti petäjäistä suolaan ja ryyppäsi vettä päälle. Kahden viikon kuluessa kuoli nuorin lapsi ja Juuse pesi sen ja vei aittaan laudalle; parin päivän kuluttua kuoli äiti. Kovin murtui vahvan miehen mieli nyt.
Ilmarin Juuse. Nämät kertomukset ovat toistensa mukaisia, nimittäin näljän kanssa taistelevain kansalaisten kurjuuden ja nälkäkuoleman kuvauksia. Ja kuitenkaan ei voi olla kertomatta, mitä omin silmin on nähnyt ja omin korvin kuullut. Ilmarin talo oli kylän takamailla ja jälemmin perustettu kuin muut kylän rinta-talot, sillä ompa itsekullakin halu saada omaa turvetta, vaikkapa huonompaakin.
Häntä vastaanottamaan riensi isäntä ja vei hänen kamariin, jossa yhtä ja toista puheltuaan vihdoinkin Juuse ilmoitti todellakin tulleensa kosimaan entisen puheen mukaan. Eihän sinulla ole puhemiestäkään, sanoi Niemeläinen.
Mitä nyt mietti Juuse kotiin päästyään? Hän oli niin oudolla mielellä siitä, kun tyttö piti vastaan, ja aprikoi päänsä ympäri, mikä siihen syynä mahtoi olla. Hän milt'ei jo katunut, että oli alkanut koko kosijoimisjutun Marian kanssa. Olihan niitä tyttöjä muuallakin, jotka tietysti tulisivat hyppien taloon, arveli hän.
Olipa se heistä oikea juhla-ateria, sillä olihan velli keitetty selvästä viljasta ja olipa siinä lihan makuakin seassa. Esimies toimitti niin, että Juuse ja vaimokin saivat velliä. Erityisesti pyysi sitten Juuse esimiestä, että hän heidän lapsensa ottaisi erityiseen huomioonsa, koska he itse olivat aivan voimattomat ja vähäväkiset tässä tungoksessa puoliansa pitämään.
Ahaa! annahan olla, onpa minullakin keinoja... Tässä pöllähti Juusen päähän pienen kepposen tekeminen Kaarlolle siitä, kun tämä oli hänen tiellänsä mokomassa kosioseikassa. Hän istautui pöytänsä ääreen, kirjoittaakseen Kaarlolle kirjettä. Kirje valmistui, ja sen kirjoitti Juuse Niemelän Marian nimeen.
Puuttuu sitä, etten voi tulla, oli vastaus. Oletteko sitten muille morsianna, vai onko minun puolellani mitään vikaa? Jos on, niin korjataan. Ei, hyvä Juuse, se ole teidän korjattava ... se on mahtavamman asia, sanoi Maria surullisesti. Sepä ihmeellistä, joka ei korjatuksikaan tule. Mutta todellakin, minä rakastan teitä ... minun pitäisi saada... Minkätähden minua rakastatte?
Maria katseli alituisesti tielle päin ja toivoi, ettei Juuse tulisikaan; mutta eipä aikaakaan, kun hevonen riensi täyttä ravia Niemelän pihaan, ja sen perästä olevilta rattailta hyppäsi pönäkkä nuorukainen, joka tunsi arvonsa, sillä sen huomasi heti hänen käytöksestään.
Sukunimensä oli hän perinyt tuosta Ilmarista, sillä hänen isänsä oli ensimäisenä asukkaana asunut tuossa Ilmarissa, mutta alinomaisten puutostensa tähden nääntynyt ja hävinnyt tuossa elämän kovassa taistelussa. Juuse ei ollut mikään kirjamies. Poikasena ollessaan sai hän lukusijoilla papistolta ankaria nuhteita ja uhkauksia.
Juuse ei voinutkaan tuolla köyhäinhuoneesta lastensa poisnoutamisella pelastaa nälkäistä perhettänsä taudin kourista; taudin siemen oli heihin jo tarttunut. Kun tauti tällä tavalla kerran pääsi perheesen, sairastui järkiään kaikki lapset ja äiti, mutta Juuse ei.
Päivän Sana
Muut Etsivät