Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Jokos sitä nyt suututtiin? Muutoinhan minä vaan sanoa pöläytin..." "Ei, no, mitäs tässä todellakaan..." "Olkaa tuossa nyt jo ... leikkiähän se oli, kuulittenhan! Ota nyt puoli neljättä; eihän sinusta muutoin pääse." "Neljä olisi pitänyt ottaa, mutta minä pöllö kiiruhdin liiaksi", jupisi vouti.
Hän seisahtui ja kuunteli; kaikki oli hiljaa. "Tällä kertaa on voitto siellä", jupisi Sipo, "mutta eletäänhän eteenpäin! Eletään! Haa! sinä olet, elämä, hauska!" "Jo lämmitti koston suloinen tunne rintaani", jatkoi Sipo mietteitään. "Mutta lyhyt oli se ilo, liian lyhyt, ja poikani ! No, sen hän ansaitsi. Mitä hänestä kysyisin. Ei hänkään minusta pitänyt. Ei.
Kuulkaa, ystäväni," lisäsi hän Mr Bowillin korvaan: "Mies ei milloinkaan voi naista hallita. Varovainen mies uskoo aina tytön vaimojen huostaan siksi kunnes se joutuu naimiseen; ja kun hän naipi, hallitsee hän miestänsä ja silloin kaikki on hyvä." Kenelm meni. "Oi, viisas, nuori mies!" jupisi setä. "Elsie hyvä, kuinka me voimme mennä tätisi luo, kun sinä tuossa puvussa olet?"
Hän seisoi pää väärässä, surkean näköisenä, kasvot likaisina, myrtyneenä, vetäsi hihallansa aimo saaliin nenänsä alta pois, niiskutteli ja uhalla jupisi: »Ja vaikka tulis vielä enemmän Manasseja, niin en sano aata.» Jotenkuten pääsi hän vihdoinkin vapaaksi äitinsä käsistä!
Juhana jäi kalpeana seisomaan, tirkistellen ovea kohden, josta vihastunut isä oli lähtenyt. "Mikä kauhea muutos!" jupisi nuorukainen. "Katkerimmaksi suruksiko muuttuukin kotiintuloni sen sijaan, että sen olisi pitänyt iloa tuottaa?" Tuokion kuluttua ovi taas aukeni, ja Katri astui sisään. Kun Juhana huomasi äitinsä, kohosivat kyyneleet hänen silmiinsä.
Talon poika oli kumminkin maltillinen mies, hänkin kyllä mielellään katseli siroa naista vaan ei hän tahtonut lähelle mennä, niin antaen jokaisen olla omassa rauhassaan. Itsekseen hän kumminkin jupisi: "Siinäpä on kaupungin tyttö, joka on jotain toista kuin Anttosen Anna-Stiina." Vieraat astuivat sisään ja emäntä kaikkein ensimmäiseksi näytteli heille kaikki huoneensa ja parhaat esineensä.
Vaaleana ja silmin tuijotellen vaipui vanhus alas istuimelle ja jupisi tukkeentuneella äänellä: "Glyceria!" "Hyvinpä sinä osasit, se, se on hänet ryöstänyt. Ja minä mieletön kohtasin heidät, eivätkä nämät silmät heitä selittäneet, eikä tämä kurja sydän tuntenut, että Sofroniaa kuljetettiin muutamain askelien päässä minusta. Ah! älkööt jumalat enää minusta huoliko.
Mutta tuskin oli hän luonut silmänsä kompassiin, ennenkuin hänen muotonsa muuttui, sillä neula oli mitä kiivaimmassa liikkeessä. Kuka? Kuka? jupisi tohtori näyttäen tahtovan silmillään niellä kirkosta virtaavan väkijoukon. Ainakin neljäkymmentä henkeä kulki yht'aikaa hänen ohitsensa.
Se synnytti hänessä semmoisen mielenliikutuksen, että hän meni tainnoksiin. Kun hän tuli tajuihinsa, piteli hänen isänsä hänen päätään ja kostutti hänen ohimojaan etikalla. Hän kysyi Jeannelta varovasti: Tiedätkö sinä? Jeanne jupisi: Kyllä, isä. Mutta kun hän tahtoi nousta ylös, ei hän voinut, niin kovin kärsi hän. Samana iltana synnytti hän kuolleen lapsen, tytön.
"Minä tarkoitin, että sairas on mulle paljon hyvää tehnyt ja siis on hyvä ihminen". "Eikö muut ole hyviä kun ne, jotka sinulle hyvää tekevät?" jupisi Lauri. "Vaimoihmisillä on pitkä tukka mutta lyhyt mieli". Ikäänkuin vakuuttaakseen nuo viimme sanansa, Lauri pisti suuren tupakkipurun poskeensa. "Noh, oletko valmis?" kysyi hän leskeltä. "Aivan kohta", sanoi tämä.
Päivän Sana
Muut Etsivät