Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Jos ne sattuisivat olemaan nytkin siellä, kävelemässä ilman vain, istuisivat siellä, näkisivät hänet ja huutaisivat: »Runoilija tulee! Terve, tulevaisuuden runoilija!» Hänen täytyy rauhoittua, hän on liiaksi hengästynyt. Mutta hän ei malta, rientää ylös juoksujalassa viimeisen törmän. Jo näkyvät kirkon ja tapulin ristit ja katot ja koko näköala!
Mikä ihmeellinen sattumus", sanoi mamseli ja juoksujalassa läheni vuodetta. "Oletteko te Elsan emäntä?" "Olen." "Voi taivasten tekijä! mitä minä olen saanut kärsiä, sitten kuin viimein mamselin näin." "Ei minunkaan elämäni ole aivan hauskimpia ollut; aina vaan yksinäisyyttä. Mutta kumminkin saanhan olla omassa rauhassani.
"Martin Petrovitsh!" huudahti vihdoin äitini, lyöden käsiään yhteen. "Sinäkö se olet? Herra Jumala kuitenkin!" "Minä ... minä..." kuului katkonainen ääni, lausuen jokaisen sanan ikäänkuin vaivalla ja ponnistuksella. "Voi sentään! Minä tässä olen!" "Mutta kuinkas sinun on laitasi, Herra siunatkoon!" "Natalia Niholow ... na ... minä tulin teille ... suoraan kotoa juoksujalassa..."
Ranssu ojensi kätensä hätäisesti, ei kysynyt kuulumisia, nilkutti tupaan ja ilmoitti kaikille suuren uutisensa. Isä ja hänen toinen veljensä tulivat juoksujalassa, äiti vähän ajan perästä, pyyhkien käsiänsä hameenhelmaan. Terveisiä Helsingistä, sanoi Jaana.
Ja Martti lähti juoksujalassa Kappelin edustalle. »Onko sinulla, mies, kelloa?...» »Minullako' Ei! ... onko sinulla?» »Minulla on kello, vaikka en ole muuta kuin oppipoika ... mikäs sinä olet?» »Ei ole sinulla kelloa ... valehtelet...» »Etkö sinä näe, että vitjat välkkää ... liivien päällä.» Martti pullisti mahaansa ja rintaansa ... »minulla on samettiliivit ... ja kello ... ja vitjat...»
Ja juoksujalassa rientää mies kohti palavaa soihtua, joka Yrjön hampaista oli maahan pudonnut ja jo oli sammumaisillaan. Aarnihauta on minun, huusi tulija, ennätinhän heittää terästä tuleen ennenkuin se sammui. Mitäs se siitä paranee, vastasi Yrjö järeällä paasiäänellään, otti tupakkamassin näreen oksalta ja rupesi sen sisällystä poskeensa siirtämään.
Kaisa kuuli Jussin vain kiroilevan juoksujalassa mennessään: »Kyllä ne korvennettavan vietävät ovat nyt varastaneet sen tamman!» Ulkona miehet taivastelivat, mitä katua myöten lähteä. Kiireessä porsaan ajossa ei näet joutanut panemaan tietä muistiin, ja nyt ei tahtonut saada selvää missä päin se tamma odotteli.
Minun täytyi tavaroineni kuljeskella kaukana, ja ilta jo läheni, ennenkuin sain asiani onnistumaan, jolloin heti kiiruhdin kotiani. Kova huoli siitä että kotiväki pitkästyisi odotuksesta, oltuaan ruo'atta koko päivän, kiiruhti askeleitani; juoksujalassa kuljetin jokseenkin painavaa jauhosäkkiä kotia.
Sen tähden seisahtuivatkin venäläiset hetkeksi vähäiseen viitakkoon, houkutellen sinne vihollista ja luulotellen muka voimansa niin heikoksi kuin suinkin, Mutta turkkilainen oli kyllä viisas tällä kertaa pysymään varustuksessaan sopivaan aikaan asti. Venäläisen ei auttanut muu, kuin kiivetä juoksujalassa, ja ampua lakkaamatta, varustusta kohden.
Mutta tämä ilo loppui äkkiä sen johdosta että vallesmannin koira, se sama Musti, joka on lukijaakin jo housunlahkeeseen puraissut, hyökkäsi lukkarin laihan koiran kimppuun, ja alkoi tappelu. Vesa huudahti silloin riemuissaan: Voi! Koirat tappelevat! Mennään katsomaan! syöksähti jo Juntus ulos. Mennään! riehahtivat toiset ja siinä paikassa syöksyivät kaikki juoksujalassa paikalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät