United States or Tunisia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Nyt sinä survaisit väkipuukon hänen rintaansa," kiljaisi abbotti hammasta purren. "Nyt ei itse taivaskaan voi häntä pelastaa!" Vimmattuna juoksi hän ulos ovesta, jonka Pietro sulki hänen jälkeensä. "Teidän koston-enkeli lentelee verisin siivin luostarimme päällä!" sanoi Sigismund Cecilialle sisälle astuttuaan, ja painoi teeskennellyllä hurskaudella hänen kätensä huulillensa.
Pankaa portaitten alle ... kas niin. No, pojat, nyt tulta! Arhip aukasi lyhdyn ja Dubrovskij sytytti päreen. Kuuleppas, Arhip, minä luullakseni kiireessäni suljin etuhuoneen oven, mene pian avaamaan se. Arhip juoksi porstuaan ovi oli auki. Arhip sulki sen ja väänsi lukkoon jupisten puoliääneen: vai vielä avaamaan! ja tuli Dubrovskijn luo.
Loihe siitä loitsimahan, sai itse sanelemahan. Luki synnyt syitä myöten, luottehet lomia myöten, mutt' ei muista muutamia rauan suuria sanoja, joista salpa saataisihin, luja lukko tuotaisihin noille rauan ratkomille, suu sinervän silpomille. Jo veri jokena juoksi, hurme koskena kohisi: peitti maassa marjan varret, kanervaiset kankahalla.
Majuri vakuutti, että Olli hetkeksi oli vapaa sotamiehen asemasta, sai siis olla ja liikkua vapaasti. Saatuansa tällaisen luvan, juoksi Olli Riston vuoteelle ja lausui; "Morjens, Risto! sinä olet aina onnen lempilapsi.
Hän lähestyi kalpeaa miestä, joka väristen istui auringon paahteessa, kyyristyneenä ruusujen keskeen, hänen, joka, kuoleman merkki otsallansa, haaveksien katseli ylös Koshelskyn huvilan kuistille, jossa elämä liikkui kauneimmassa muodossaan, nuorena ja kauniina äitinä. Erik oli jo aivan lähellä herra Tsherebatshovia, kuin pienokainen äkisti tempasihe irti hänen kädestään ja juoksi sairaan luo.
"Juoksi tästä Hiitten hirvi, Jalkasi jaloton vilja, Potkasi koasta korvan, Kaatoi kattilat tulelta, Keitot tuhkahan tuherti, Kalat lietehen levitti." Lyylikki lylyjen seppä, Kauppi kalhujen tekijä, Tuosta suuttui, sekä syäntyi, Kovin suuttui ja vihastui, Lykkäsi lylyn lumelle, Kuni kyyn kulonalaisen, Solahutti suopetäjän, Kuni käärmehen elävän.
Iiri laski pois puulusikkansa, kyyneleet rupesivat vierimään ja hän juoksi äitinsä luo ja syleili häntä, sanoen: »
Hän nousi, mutisi itsekseen, kääntyi huoneesta poistuakseen, pysähtyi kuitenkin puolitiessä, katsahti vielä kerran Ioneen ja levitti kätensä. Ione juoksi iloisena hänen syliinsä. Apekides suuteli häntä vakavana ja sitten hän sanoi: »Hyvästi, sisareni! Kun ensi kerran tavataan, et sinä enää ole minulle sisar.
Jos lapset erhettyivät tai vastasivat väärin, niin tuli eukko oikein huimaksi ja jos silloin ei auttanut viivaimella pöytään lyöminen, niin hän itkevän lapsen kanssa kyllä kymmenen kertaa juoksi samassa talossa asuvan sisarensa, erään nöyrämielisen kirkkoherran lesken luokse, jossa luku oli kerrottava ja jota kehotti lasta torumaan.
"Onneton isä", jupisi Juhana. "Et tiedä, mitä aiot tehdä; retki pitäisi estää, mutta isäni ". Juhana painoi vapisevan neidon huulille suudelman ja lausui: "Onnetonta on, jos retki toteutuu; silloin en enää tahdo elää!" Samassa hän riensi pois. Elsa juoksi hänen jälkeensä, mutta kun Juhana jo oli kaukana maantiellä, palasi neito pirttiin, vaipui rahille ja itki katkerasti.