Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Maaria matala neiti, Pyhä piika pikkarainen, Piiletteli poiuttansa, Kasvatteli kaunoistansa, Alla jauhavan kivosen, Alla juoksevan jalaksen, Alla seulan seulottavan, Alla korvon kannettavan, Sylissähän syöttelevi, Käsissähän kääntelevi.
Koko teaatterisalissa oli kaikki niin hiljaa, että olisi saattanut kuulla rotan juoksevan yli permannon. Silloin Swart huusi ylhäältä kalterilta: "Hän ampuu! Hän ampuu! Mutta älä nyt ammu, tyhmä piru!" Vahtimestari talutti hänet kohta käsivarresta ulos. Witt hiipi perästä. "Herra", sanoi Swart, "ajetaanko minut ulos sentähden, että minä tahdon pelastaa onnettoman ihmisen. Kas, tämä on kaunista!"
Sillä hän luuli Heikin huomenna kuolevan. Ja tyytyväisenä osottamaansa hyvyyteen hän, lihava lyllerö, pompahteli poispäin juoksevan ratsunsa selässä, ajatellen mielessään kuinka hänen takanaan kylän miehet ja naiset nyt toruivat toisiaan etteivät olleet kohta tunteneet ja lakinnostoilla tervehtineet mahtavata ja samalla niin hyvää herraansa.
Tuskin oli opas ehtinyt lausua tätä nimeä, kuin Troussecaille hänet huudollaan keskeytti: "Kas kummaa! ... mikä valkoinen haamu tuo on, joka näyttää juoksevan meitä kohti?" "Haamuko? mitä vielä! joku novitio valkoisessa viitassaan ... nuori veli Fridolin ... nyt hänen jo tunnenkin."
Siinä istui vanha Anders Bjaaland ja muutamia Baard'in ystäviä kotipaikoiltansa. Anders oli juuri kyynelsilmin siunannut nuorta pariskuntaa. Hän muisteli itseänsä ja Marit'ia. Sitten lauloivat virren ja rupesivat juuri syömään kalaa ja puuroa. Vaan äkkiä kuultiin hevosen juoksevan ulkona ja ääni, joka tiedusteli pikku-pojilta, jotka seisoivat pihalla.
Sinne päästyään alkoi hän kivillä heitellä voileipiä pitkin hiljaa juoksevan veden puoli-tyyntä pintaa. "Vieläpä käteni on tarkka kuten ennenkin!" jupisi hän itsekseen. Siinä hänen leikitellessään näytti joen vastaiselta puolelta laskevan ilta-auringon valossa niin somalta Naavalan uhkea talo, kivi-navettoinensa "Ollakko minulla tuommoinen talo!"
Svenistä näyttää suuret joulupuut juoksevan reen rinnalla ja tähdet tanssivan niiden latvoilla, ja ne tanssivat tänään siitä ilosta, että Jesus-lapsi on syntynyt, ja sen Sven kyllä käsittää.
Mutta Kaisa tarttui syliksi rovastinnan kaulaan ja melkein huutaen sanoi: "Ette vielä saa lähteä. Ettehän toki raski heittää minua tänne niin vähällä. Minulla on niin ikävä rovastia, ette usko kun minulla on ikävä, vaan kohta se nyt tulee, sen koiran näin äsken juoksevan tuossa veräjän takana. Olkaa nyt edes niin kauvan, että rovasti tulee, se ihan kohta tulee. Ettehän lähde ennen?"
Hän lähti, juoksi kaksi askelta, käveli kolmannen ja seisahtui taas taakseen katsomaan. Mene, mene, huusin hänelle. Ja hän meni. Näin hänen juoksevan, lankeavan ja jälleen ylösnousevan." "Minulla oli vaan enää kolme vihollista. Pojanheitukoita en pelännyt, mutta soreassa miehessä huomasin löytäneeni vertahiseni väkevyydessä ja notkeudessa.
Aluksi huutelin turhaan, mutta pian kuulin ääniä rannasta, näin kansaa juoksevan rantaan, hyppäävän veneesen ja nopeasti lähestyvän minua. Vene näytti oksista palmikoitulta, joka selvään osoitti ettei tämä kansa ollut erittäin etevällä kannalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät