United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Te ihastuneena huudahditte sinun tyttösi, Juho. Ja minun iloni oli mennyttä. Odotin joka silmänräpäys, että sanotte: eihän tämä ole sinun! Ja että te asian oikein kuultuanne huudatte vääryydeksi kiduttaa Katria jokahetkisessä pelontuskassa ja omantunnonvaivoissa.
Ajurin vieressä istui Pekka uhkeana uusista sarkavaatteistaan, uudet vankat saappaat jalassa ja päässä nauhalla ja ankkurilla koristettu hattu. Liina- ja sunnuntaivaatteita sisältävä pieni matkapussi oli hänen edessään Tiraksen vieressä, joka liehutteli häntäänsä ja loi utelevan katseen ulos maailmaan. Juho oli tuskin astunut maahan, ennenkuin palvelusväki jo ymmärsi jotakin tapahtuneen.
Odotus-aikakin on jo suuri voitto. Näetkö kuinka minä, vaikka olen näin vieras, tunkeen sinun luottamukseesi, mutta Sesilia on oikeuttanut minun olla teidän veljenänne. Jää hyvästi nyt ja rauhoitu niin paljon kuin mahdollista, hyvä Margareetta." Juho meni ja molemmat sisaret itkivät hetken yhdessä, siksi kuin heitä kutsuttiin ajan tavan mukaan kello 12 laitetulle päivälliselle.
Juho esitäpäs minut." "Jumala siunatkoon häntä, joka nyt astuu kynnyksen yli", sanoi Kerttu kumartaen, kyynelien vieriessä pitkin ryppyisiä poskia. Maria katsahti Juhoon ikäänkuin odottaen hänen sanovan jotakin; mutta hän vei hänet kiireesti etehisen kautta sivuhuoneesen avatun pianon luo. "Kiitoksia Juho, kiitoksia!" Otettuaan pois hattunsa ja käsineensä hän istautui.
"Niin, näethän, minä sanon sinulle, että jos sinä ja äiti vieläkin autatte Juho Larssonin leskeä ja jos sinä vaan yhä vieläkin pidät Ollista, niin minä ilmoitan sen isälle ja sinä saat nähdä, miten käy koko tuolle rojujoukolle."
Vielä muutamien kysymysten perästä jatkoi ruhtinas: "minä tahdon heti nähdä näitä naisia. Jos heitä on vääryydellä kohdeltu, pitää heiltä niin pian kuin suinkin levottomuus poistettaman. Ehket sinä, Juho, pidä vaivana saattaa heitä siniseen huoneesen, jossa minä tahdon ottaa heidät vastaan:"
"Kah, Herran nimessä," oli Juho juuri sanomaisillaan, mutta hän ei sitä tullutkaan tehneeksi, hän vaan kumarsi ja vaunut lähtivät. "Sehän olikin tuo pikku Yrjö, josta mummo on puhunut, että eräs englantilainen otti hänet mukaansa.
Juho ponnisteli pää niin syvällä hartioitten sisässä, että olkapäät olivat korvien tasalla ja silmistä tippui vesi. Esteri katsoi häntä yhtä välinpitämättömänä kuin oli kuunnellut Antin kertomusta, miten Juho oli juopotellut ja miten häntä oli pieksetty.
Nuorena oli jo Juho jäänyt orwoksi ja mailman myrskyjen waltaan, mutta nuot hänen sydämeensä kylwetyt totuuden siemenet oliwat kaikissa hänen elämänsä kohtaloissa suurena ohjeena ja lohdutuksena. Ne oliwat aina walaisewana lamppuna hänen elämänsä sumeina hetkinä ja ne estiwät hänen horjumasta niissä waaroissa, joita maailmassa on niin runsaasti tarjona. Olipa se jalo ja kallis perintö.
Ja Juho, jolle yksikin kyynel Katrin silmissä, silloin kun tämä oli risainen karjapiika, tuotti tuskaa ja hätää, oli nyt kuin olisi onni häntä kohdannut. Uh tätä maailmaa! Ei ole mitään totta eikä mitään kaunista, ei rakkautta ei jaloutta kuin kirjoissa. Sinä olet voittanut, Alfred Levon! Minä sen sinulle myönnän, kun tavataan.