United States or South Africa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Unhottaen oman surunsa, tuli hän miehensä tykö, otti häntä kädestä kiinni, katsoi häntä niin lempeästi silmiin ja sanoi: "miksi sinä, Juhoni, olet nyt noin murheellinen? Eihän sinulla luulisi olewan syytä panna noin pahaksesi lapsesi onnea." Juho säpsähti. Hän näytti siltä, kuin olisi nyt juuri unesta herännyt. Hän loi teräwän silmäyksen waimohonsa ja toisti pitkäweteisesti "onnea!"
"Tänä päivänä en ole hänen kanssansa siitä puhunut ja illalla oli hän niin liikutettu, etten minä taida pitää hänen kiivasta kieltoansa muuna kuin mielen kiihosta tulleena mielen maltin puutteena." Juho nousi ylös ja käveli hetkisen edes takaisin laattialla. Vihdoin pysähtyi hän Katariina rouvan eteen ja sanoi: "Salliiko armollinen tätini minun sanoa ajatukseni tästä asiasta?"
Ja tämän selityksen annettuaan hän lähti pois, mennessään kaataen tuolin ja sitä pystyyn nostaessaan pienen pöydän. Kirje oli suurelle paperille piirrettyjä koukeroita. Esteri ensin otaksui sen olevan pikku Viljolta, vaan tarkastellessaan hän sai selville Juhon nimen, mutta muuta ei. »Rakas Juho! Parhaalla tahdollanikaan en saanut selvää kirjeestäsi.
Vanhin poikasi Juho rupeaa varmaankin tämän talon isännäksi ja lunastaa toiset osat sisaruksilta. Tietysti koetetaan tilan hinta panna niin alhaiseksi kuin mahdollista. Talo on ainakin 40,000 markan arvoinen, näin meidän kesken. Mutta en minä usko, että nuoremmat sisarukset saavat enempi kuin minäkään aikoinani, siis 5,000 markkaa.
Makasin sitten horkan kourissa aina toukokuun puoliväliin saakka, jolla aikaa Juho piti minusta uskollista huolta. Toivuttuani sousimme sitten veneellä Tenholaan, josta kuljimme Kosken tehtaalle. Siellä tapasin entisen rykmenttitoverini, kersantti Gutzeuksen, joka liittyi meidän seuraamme.
Klitsi oli vaatinut maksamaan sen 50 ruplan suuruisen velkakirjan, missä Hautalainen ja Varpulan Valee olivat takaamassa. Juho oli lähtenyt sitä varten, että jos saisi mukaansa takausmiehet, niin mentäisiin yhdessä puhumaan Klitsille, että eikö se nyt odottaisi syksyyn. »Syksyyn», hymähti Hautalainen raskaasti. Valkolainen ymmärsi tarkoituksen.
Mutta tuskin olimme kulkeneet paria sataa askelta, kun Juho uudelleen pysähtyi ja valitti, ettei hän jaksanut pitää silmiään auki. Täytyi siis pysähtyä ja Juho paneutui taas pitkälleen jäälle. Mutta pakkanen kiihtyi yhtä mittaa ja minun täytyi herättää toverini.
Hän oli luullut heidän tekonsa tulleen todistettavasti ilmi ja siitä tuo hänen hämminkinsä. Tuosta lesken viimeisestä puheesta huomasi hän, ett'ei leski ollut saanut tietojansa muualta kuin hänen vaimovainajaltansa ja hän ei suinkaan kelvannut asiassa todistajaksi. Sentähden pääsivät Lauri ja Juho äkkiä irti siitä ahdistuksesta, johon he olivat joutuneet.
Nuoret kasvot näyttivät totisilta, mutta hymy ei ollut kaukana, yht'äkkiä taisi se, auringon säteen kaltaisena, kirkastaa hänen kasvonsa, sen oli Juho nähnyt. Mitäpä hän ajatteli? Oikein tuntui hyvälle katsoa noihin tyyniin tunnokkaisiin silmiin; mikä levottomuus ja rauhattomuus sitävastoin kuvautui toisten kasvoissa.
Jos sinäkin voisit tulla samanlaiseksi, Juho, kuiskasi hän; haluaisitko sinä puhutella pastori Törneä. Hänen kasvonsa sävähtivät jäykiksi ja kylmiksi: Ei, sanoi hän tuimasti; sen verran olen minä pitkin elämääni kiusautunut pappeihin ja heidän puheisinsa ett'en minä halua ketään heistä luokseni kuolinhetkenäni.