Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Ettekö tiedä, että äkäinen koira joutuu suden suuhun, ja sen minä sanon, että minä hakkautan teidät palasiksi, te rakkarit minä murennan teidät mäskiksi ja heitän teidät sikojen... Urhakka rouva ei kuitenkaan saanut lopettaa lausettaan.
Kerran taas, joutohetkellä, tulivat ukot yhteen ja istuivat hirrelle. Kuinkas nyt, sanoo Elias, milloinka me lähdemme lupaustamme täyttämään? Tuomas kävi totiseksi. Meidän täytyy vielä odottaa; tämä vuosi on minulle ollut niin puuhakas. Rupesin tuota tupaa laittamaan; arvelin sadalla sen saavani ja nyt se jo on vienyt kolmatta sataa, enkä vieläkään ole sitä saanut kokoon. Kai se kesään joutuu.
Mut aina me muistamme tykkien työn kuin kuoleman yön, kuin kunniavyön, jos maahankin kerran me maadumme, maan eestä me kaadumme. Suo anteeksi Luojani taivainen, jos vaivainen, jos maan matonen, oon rikkonut, itse mä kärsin sen, mut armoille antau en! Jos Unkari vetoo Suomen puoleen, niin Suomi joutuu suruun ja huoleen: me millä autamme heitä? Ei itkua, kyyneleitä.
Kulttuurien luojat itse ne kävivät toistensa ja omienkin kulttuuriensa kurkkuun ja kuristivat ne hengiltä, barbaarit tulivat vasta koirina haaskoille. ... Kuka lopulta voittaneekin, kulttuuri ainakin joutuu tappiolle ja saa maksaa kulut. Sitä tässä sodassa hävitetään, jokainen laukaus pirstoo jonkin sen arvoista.
Tällaisessa tapauksessa tytär joutuu veljien emäntien hylkyläiseksi, jos heissä lienee vähänkään ensimmäiseltä Eevalta perittyä luonnetta. Ja ainahan sitä on hyvä olemaan. Olihan tuota Saarassakin. Eikä siinä auta muu kuin tyttären täytyy joko päästä miehelään tai jos ei pääse, niin ei kotonakaan kaivata, oleksipa missä hyvänsä. Siitä syystä Hinttikin oli usein Hemmolassa tätinsä luona.
Jos hän vielä joutuu kaupunkeihin ja näkee ihmisten ahertelun ja luomisen keskellä luomusten runsautta, valtaa hänen sisäisen silmänsä elävän nykyisyyden kokonaisvaikutus tahi sitten vain vähäpätöisimmän ihmisen kohtalo, hänen muistojensa läpi soluu ihmiskunnan historia: miten omituista, miten sietämättömän arvoituksellista, miten tuskallisen hämmästyttävää onkaan kaikki!
Meidän on kuitenkin saatava tietää, kuka hän on, ja silloin joutuu hän meidän kanssamme tekemisiin. Julien tuli tästä ihan punaiseksi ja kiihtyi kovasti. Entä ... siihen saakka? Jeanne ei tietänyt, miten hän ratkaisisi asian, ja kysyi: Mitä sinun mielestäsi on tehtävä?
Hän antaa Väinämöisen halkaista jouhen kärjettömällä veitsellä, vetää munan solmuun, kiskoa tuohta kivestä ja särkeä jäästä aidaksia »ilman palan pakkumatta»; mutta kun Väinämöisen lopulta pitäisi veistää vene immen kehrävarren muruista ja työntää se vesille »ilman kouran koskematta», silloin hän ei heti onnistukaan, vaan joutuu monenlaisen kohtalon uhriksi.
Sen piirissä joutuu hän kaikissa elämänsuhteissaan välittömän paljaan elämänkosketuksen ylä- ja ulkopuolelle, koko elämänkokemuksessaan kauttaaltaan keinotekoisuuden varaan. Minkä sivistysihminen täten on turvattu, sen hän myöskin on ohennettu elämäntajussaan; minkä hän käsitteellisesti elämästä selkeytyy, sen hän vaistoissa ja elämäntunnon välittömyydessä niukentuu ja köyhtyy.
Vai mihin muuhun arvelisimme tänkaltaisten sielujen joutuvan?" "Epäilemättä tämmöisiin", sanoi Kebes. "Eikö ole siis", sanoi hän, "muitten suhteen selvää, mihin mikin sielu joutuu, aina sen mukaan minkälaiset sen harrastukset ovat olleet?" "On kait", sanoi hän; "kuinkas ei?"
Päivän Sana
Muut Etsivät