Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Ja sill'aikaa syöksee hän auttamattomasti alas syvyyteen, jos hän menee tainnoksiin, ja sitten on myöhäistä! huusi Wappu epätoivossaan. Minä en odota niinkauan antakaa tänne selvittäkää nuorat ja antakaa nähdä kuinka pitkät ne ovat! Joutukaa!
Tästä lähti isäntä naiswäen kimppuun, hoputtaaksensa heitä joutumaan, sillä tuo tärkeä hetki alkoi lähetä. "Joutukaa nyt, sillä ei ole aikaa kuhnailla. Wieraat owat kohta täällä ja mitä he sanoisiwat, kun löytäisiwät meidät näin arkipäiwäisissä pukineissa joutuin nyt!
Mutta joutukaa, joutukaa, kello mahtaa paikalla olla yksitoista ja pastori saattaa minä hetkenä tahansa palata. Jos hän näkee teidät vielä valveilla, hän tapansa mukaan minua taas nuhtelee. Tunnen jo nuo asiat! Se koskee kipeämmästi kuin kaikki kovat sanat!" Georg ei vitkastellut sen enempää, ja pian painoi virvoittava uni hänen silmänsä umpeen. Sorvarimestari.
Tutkikaa mitä vilppiä tahi petosta tässä piilee, ja minä palkitsisin runsaasti, jos voisitte saada siitä selvän. Olen kaksi kertaa ennenkin kuullut saman kauhean äänen lausuvan samat sanat". "Tässä samassa paikassako?" "Ei, en täällä. Ensi kerran matkalla Jakobsson'iin, ja toisen kerran lähellä Gripsholm'ia. Mutta joutukaa! Kuulittehan mistäpäin ääni kuului?"
"Joutukaa pian takaisin", sanoi Klairon heikolla äänellä. "Joutukaa, ett'ei historia kerran kertoisi, että Ranska jätti Klairon'in nälkään kuolemaan! Senay, seuraa herraa ulos portaille!" Vanha subretti nousi hitaasti ja huokaillen polviltansa ja hoiperteli ovea kohden ja antoi Menneval'ille merkin, seurata itseänsä.
Lopuksi tuli Nefnef takaisin suurella kiiruulla. "Joutukaa!" huusi hän, "meillä ei ole mitään miehiä avuksemme. Meidän täytyy itse pelastaa itsemme, miten parhaiten taidamme. Talonpoika, ota tuo upsieri selkääsi ja seuraa meitä nopeasti!" Paavo totteli kohta ja nosti Venäläisen selkäänsä. "Mitä!" sanoi Nefnef, "kuka on aukaissut siteesi? Onko tohtori sen tehnyt?"
Oi Jumala, neiti, täällä on tapahtunut hirveä onnettomuus. Hän makaa tuolla ulkona pihalla. Joutukaa, joutukaa! Ellen pusersi huulensa yhteen ja nojasi pöytään. Hän hengähteli niinkuin olisi ollut puettu ahtaimpiin rautaisiin kure-liiviin. Hän ajatteli kohta Henrikiä.
Koht' onpi tullut meillekin jo hetki Me purjehdimme mekin maailmaan; On edessämme toisenlainen retki, Kuin tämä lyhyt vene-retki vaan: Elämän meri seisoo au'enneena, Se matkaajia, meitä odottaa, Kaikk' estehet on heti rau'enneena, Oi, kumppanit ja veikot, joutukaa!
Muuten vain sanoa aioin, Ett' on siellä Kauko urho, Anja neittä hän kyseli. Minua! kyseli Kauko? ILLI. Riennän ilmoitan hänelle. Lähtee ilkeästi taakseen silmäten. KULLERVO tarttuu Anjaan. Jää avuksi, Illi, Illi! KULLERVO. Itse valloitan osani. Vetää Anjan syliinsä. Tänne! Joutukaa avuksi! KULLERVO. Ylvästellen halveksitko, Niin sinut väkisin ryöstän.
»Jos te siellä ylhäällä aiotte laivasta mennä, niin joutukaa», huudettiin äreästi kannelta. Holt ja Pietari riensivät alas veneisiin. Portaat vedettiin ylös, muutamia iskuja, ja laiva alkoi liikkua. Vene jäi paikoilleen maininkiin, niinkauvan kuin laivaa näkyi sitten he solisivat takaisin ja tulivat märille, surullisille kaduille, jossa ihmiset tallustelivat niinkuin kaikkina muinakin päivinä.
Päivän Sana
Muut Etsivät