Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. toukokuuta 2025
Jouluaatto oli käsissä. Oli nyt aamupuoli tuota lapsuuden ja kodin ihanaa päivää. Pienessä kodissa, joka, kappaleen matkaa kirkonkylästä sijaiten, oli kahden vanhan, naimattoman sisaren hallussa, puuhaili vanhempi heistä hänen nimensä oli Hedda tyynesti ja rauhallisesti hienoksi siistityssä keittiössä, jonka porstua erotti kahdesta asuntohuoneesta.
Nyt oli se, jota lapset ja nuoriso oikeastaan pitivät vain alkuvalmistuksena, toimitettu, nyt alkoi itse jouluaatto, s.o. kaikki tulivat saliin, tunnelma kohosi huippuunsa, lapset huokailivat ja saattoivat tuskin hengittää ihastuksesta, isä istui mukavaan tuoliin, korit lahjoineen tuotiin hänen viereensä ja nyt ... nyt avattiin ensimäinen käärö!
Miten iloiseksi hän tulisikaan, pikku Mai miten kiihkeästi hänen pienet kätösensä tarttuisivatkaan oravaan ja miten hänen silmänsä loistaisivat ... hän näki kaiken sen elävästi silmäinsä edessä. Jouluaatto oli meluisa ja rauhaton. Doralla oli suuri vastaanotto; hän oli kutsunut luokseen suuren joukon köyhiä, joille hän jakeli lahjoja ja rahaa.
Tänään ? Vaan eihän meillä vielä ole kuukauden ensimäinen päivä Krogstad. Ei, meillä on jouluaatto. Teistä itsestänne tulee riippumaan, mitä jouluiloa te saatte. Nora. Mitäs tahdottekaan? Minä en mitenkään voi tänäpänä Krogstad. Siitä älkäämme toistaiseksi puhuko mitään. Onpa aivan toista. Onhan teillä hetkinen aikaa? Nora. On; tietysti, onhan sitä minulla, vaikka Krogstad. Hyvä.
"Nyt rikkaissa taloissa sytytetään kynttilät palamaan" kuulin äkkiä lapsenäänen lausuvan. Käänsin pääni ääntä kohti. Pienen talon edustalla tien vieressä seisoi vaimo poikansa kanssa ja tähysteli alaseudun kynttilätulia kohti. Niinpä todellakin! Olihan nyt jouluaatto, ja tuossahan oli koko kotiseutuni sytytetyt joulukynttilät jo akkunoissa.
"Minä nukahdin niin sikeästi ja tunnen itseni niin voimistuneeksi levollisen unen harvinaisesta lahjasta. Minä näin unissani jälleen vainajani, hän oli edessäni nuorena ja reippaana kuten muinoin ja katsoi minuun niin armaasti kuin silloin ja lausui: Nyt olen tekevä sydämesi terveeksi, niin terveeksi. Ah, rakas Hedda! Meillä on ollut pienessä kodissamme rauhaisa, ihana jouluaatto."
Tälläkin kertaa huvitti minua teos ja johti ajatukseni sinne tänne maailmalle, katedraaleihin ja basilikoihin, linnankirkkoihin ja maalaiskirkkoihin, joita muistellessani mieleeni johtui matkamuistelmia monenlaisia. Tyhjensin lasini ja muistin kotiväkeni ja monta muuta rakasta ystävää ja huomasin vihdoin ihmeekseni, että jouluaatto oli loppuun kulumassa oli kohta puoliyön aika.
Monta sanaa ei hän sanonut, mutta ne olivat niin suloiset kuulla, sillä niissä tuntui piilevän kaiku vanhasta rakkaasta äänenpainosta. "Nythän on jouluaatto", sanoi hän ja katsoi hymyillen vaimoonsa ylähuulen hiukan värähdellessä, aivankuin hän itse olisi ollut epävarma onnistuiko hän saamaan ääneensä muinaisen hellän kaiun.
Regina piti päätänsä puoleksi poispäin käännettynä, jottei toinen näkisi hänen itkettyneitä silmiään. »Huomenna on jouluaatto, herra. Ja kauppias sanoi tahtovansa olla pyhäyönä rauhassa.» Jouluaatto, pyhä yö! Kuinka kummalliselta, kuinka satumaiselta se kuului! Maailmassa oli siis vielä iloa ja ilojuhlia olemassa? Yhä vielä pyörittiin riemuiten säteileväin joulukuusten ympärillä?
Oli jouluaatto jälleen, ja kammiossansa istui vanha kirkkoherra yksinään kiikkutuolissa kädet ristissä. Hiljaista oli huoneessa. Silloin tällöin kuului useamman huoneen takaa lasten iloista puhetta. Siellä toisessa päässä taloa hääräiltiin joulukuusen ympärillä. Kirkkoherra istui yksinänsä. "Viisikymmentä vuotta!" huokasi hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät