Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Jooseppi, nyt tiedän mitä tarkoitat! Sinä arvelet että koska minä olen henkesi pelastanut, täytyy sun minua hyvänä pitää ja lopuksi heittää Asra oman onnensa nojaan!
ANNA. Minä en usko enää rahtuakaan sitä puhetta, että Varjakka ja Eliise ovat kihloissa. Karihaaran Jooseppi oli oikeassa: Varjakka rakastaa Eevaa. ELVIIRA. Entäs Karihaaran Jooseppi? ANNA. Sitä en tiedä. Mutta sen voin sinulle varmasti sanoa, ettei Jooseppi sinusta välitä. Sanon sen sinulle sen vuoksi, ettet turhaan toivoisi ja pyörisi hänen edessään.
JOOSEPPI. Minä laulan. EENOKKI. Ja polje jalkaas. »Kosk' tulit kureerit Ja laitoit kortteerit Ja kysyit: onk's talossa olutta viel'; Ja laitoit kortteerit Ja laitoit kortteerit Ja kysyit: onk's talossa olutta viel'.» Y
Milloin taas oli Joosepin äiti, jonka suhteen Wappu oli mustasukkainen, hänen sylissään ja Jooseppi hyväili häntä niin hellästi; milloin Wappu taas hiipi äidin sijaan Joosepin rinnalle, ja hän piti käsivartensa Wapun ympärillä ja Wappu katsoi syvään hänen mustiin leimuviin silmiinsä ja Wappu koetti itsekseen aatella mitä Jooseppi silloin sanoisi vaan hän ei tietänyt muuta kuin: sinä rakas tyttö, niinkuin oli sanonut äitille: sinä rakas äiti.
Minä olen nähnyt yhtä ja toista mailman pöydännokalta; ja hantvärkkäri on noita talossa. Kas, pusersipa tyttö-kanalja hien otsalleni tällä koetuksellansa. EEVA. Herresta velta varjel! JOOSEPPI. Voi voi, mitäs mestari nyt teki! EEVA. Kuin tuo nyt särki minun sokerirasiani! Tuossa seisoo hän nyt kuin pyörtyvä kana, ja punottaa kuin täyskuu pouta-iltana.
»Olisit ostanut piletin», pilkkasi Kusti, »niin olisit saanut olla täällä. Et olisi juonut sitä liivisi hintaa...» Enempää ei Jooseppi kärsinyt kuulla. Hänen täytyi päästä pois. Anopin kuullen puhui liivin myynnistä! Lestisen Kusti oli sattunut myymään liivinsä samalle torikauppiaalle kuin Jooseppikin, ja silloin oli hän saanut tietää, että Jooseppi oli tuonut sinne liivinsä vähää ennen.
Jooseppi ei ollut äkki kolauksesta kaatunut ääntäkään antamatta; hän oli sitä ennen huutanut, tappelu ehkä oli ollut murhaajan ja hänen uhrinsa välillä. Siihen oli Hovilainen jo viitannut, ja sen teki luultavaksi myös nuo yhä kiivaammilta kuuluvat äänet ja niitä äkkiä seuraava syvä hiljaisuus.
Jooseppi, laulappas: »Kosk' tulit kureerit» ... laula ja polje jalkaas. JOOSEPPI. En jaksa laulaa nyt! AAPELI. Miksi et jaksa? Sinä osaat veisun. JOOSEPPI. Mutta itku tukeuttaa lauluni. AAPELI. Laula, ja me tanssimme. Laula, Jooseppi, muutoin menee pääni ympäri, ympäri. Hih! JOOSEPPI. Voi, voi! EENOKKI. Laula pian Herran tähden! AAPELI. Katso, etten ota kyynäskeppiä. Laula: »Kosk' tulit kureerit».
Jooseppi istui hänen viereensä, nojasi päätään käteensä ja katseli palavilla silmillänsä Wapun kasvoihin.
Silloin ovi heitettiin auki ja huutaen Jooseppi, mun Jooseppini! syöksi eräs tyttö sisälle Wapun ohitse ja heitti itsensä itkien Joosepin yli. Se oli Asra. Wappu hyppäsi ylös niinkuin käärme olisi häntä pistänyt hetken aikaa kesti sisällinen taistelu viimeinen, vaikein.
Päivän Sana
Muut Etsivät