Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
Minä isäntänä raataisin tuon pulskan poikajoukkoni kanssa, ja sinä emäntänä hyörisit. Siellä korvessa elettäisiin kuin paratiisissa.» Vaimo nauroi. »Ettäkö ei?» »Joo, joo!» »No mitä naurat sitten?» »Sitä lystiä», sanoi vaimo, vaikka nauroikin miehensä mahdottomia kuvailuja.
»Paljoko sinun kellosi on?» kysyi Kusti. Jussi katsoi ja sanoi. »Se on kuusi minuuttia jälessä Oulun kelloista», virkkoi Kusti. »Onko sinun kellosi sitten Oulun kellojen kanssa yhdessä?» kysyi Jussi. »On. Tämä käy ihan yksissä Oulun horisontin kanssa. Tiedäthän sinä», alkoi Kusti selittää, »siellä Oulussa sen tornihökkelin, mikä on siellä saaressa, siinä sillan päässä?...» »Joo, joo.»
Hänestä tuntui se niin pahalle, ettei ilennyt puhua siitä mitään, vaikka ensin aikoi. »No mitenkäs kauppa kävi?» kysyi hän vain. »Joo hyvin. Kuulehan, kun minä ensin menin ... menin, no mikä se nyt onkaan se teurastaja?» »Et sitä muista?» »No juurihan minä sen muistin, ihan äsken, vaan mikä lie temmannut muististani nyt sen.» »Voi äiti raiska!» »Mitä?» »Rahikainen.»
»Missä Mari on?» kysyi Elsa. »Joo... Mari on vähän reisaamassa», sanoi Vimpari nauraen ja koettaen vilkuttaa silmää. »Eivätköhän ne odota kotona Vimparia?» sanoi Viion leski toivoen pääsevänsä vieraastaan, joka kaikin puolin alkoi käydä sietämättömäksi. »Joo... minä lähden!» vaan hän kuitenkin puheli vielä paljon ja sekavaa, josta ei selvää saanut kuin hapuilemalla.
»Jaa, sinähän olet naimisissa... Mutta tuota tuota, mitä sinä Liisa kysyitkään? Niin joo, joo. Joo kihloissa se on!» »Kuka?» kysyi Liisa. »Abraham, minun poikani, joka myös Aapoksi kutsutaan», vällötti Vimpari tosissaan. »Kihlajaisiako te olette sitten pitänyt?» »Joo minä taidan olla vähän ryypyssä. Mutta kuulkaa, Viioska. Te ette tiedä, miten vaikea on joskus uskoa!»
"Maistuuko teille tämä viiden ja neljänkymmenen vuoden vanha portviini?" kysyi Wilding. "Niin josko maistuu" sanoi Bintrey . "Joo! kyllähän se!" "Se onkin parahasta päästä meidän paraammassa kellarissa, jossa pidämme viiden ja neljänkymmenen vuotista portviiniämme." "Tuhannen kiitosta, herra", sanoi Bintrey "tämä on erinomaisen hyvää."
Tuossa on meillä hänen sisarensa poika. Kapteini jatkoi nuorukainen, töin tuskin voiden malttaa mieltänsä mitä Crockston ei ole tahtonut sanoa, sen sanon minä. Minä en ole salaava, mitä hän vielä tahtoo salassa pitää. Joo, hän on Amerikalainen, ja niin olen minäkin.
Ei mitään, ei mitään... Ei sitä edeltäpäin taida tietää, kuinka kalliiksi ne...? Sitä minä en tiedä, mutta jos säälit muutamia kymmeniä markkoja, niin ann' mennä käräjiin ... sama meille on! Ei, enhän minä siitä puhukaan, etten minä ... ilmanhan minä vain ... kyllähän se sopii niin... Joo... Hm! Asia oli siis päätetty, ja vähän aikaa vaiti oltua alettiin puhua muusta.
"Joo, minä olen siitä kirjoitellut", sanoin minä, "josta olemme puhelleet". "Mikä kirjoitelman nimi on? Sillä tietysti se on sanomaan kirjoitus", lisäsi Jenny. "Sen nimi on: Miksi ei ole hauska?" "Sepäs huvittavaa! Annas kuulla!" huudettiin nyt joka taholta. Minä aloitin.
Joo, vastasi Ewelyn ja hän istui nyt melkein samoin kuin Carville ennen: enteet enteet esimerkiksi, ne voivat olla kuolevan tahdon hänen ajatuksensa luomia. Ajatuksen voima kasvaa, kun sen täytyy haihtua tyhjiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät