Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Muuta tointa kun saisi, niin olisi paljoa parempi, ja tottapa Jumala on nähnyt jotain Elsankin varalle.» »No joo, onhan se niinkin», myönsi Nikkilän emäntä. »Istukaa emäntä.» »Eihän se kankaankutominenkaan helppoa ole», sanoi Nikkilän emäntä istuttuaan. »Ei ole, sen minä tunnen ruumissani. Hyvin se on syönyt minun voimiani, eikähän tuosta ala saada palkkaakaan. Tulkaapa ottamaan emäntä teetä.»
Hän kuvitteli, että Karénin rouva, laiha, mustakulmainen ihminen, on hyvin ystävällinen, käskee istumaan, kyselee ja kun hän sitten kertoo asiansa, niin rouva heti, että: »joo, tokihan sitä nyt tuon verran sopii auttaa vaikka ketä». Tuntui vähän oudolta, kun hän vihdoin sai tietoonsa Karénin rouvan talon ja lähti kulkemaan sinne. Mieli vähän epäilyttämään.
Osaako Iidu neuloa? Ei. Kuka Iidun vaatteet laittaa? Ei kukaan. Eikö äitikään? Ei äiti jouda. Voi lapsi parkoja! Jos sinustakin tulisi mitä tahansa, en ihmettelisi. Tahtooko Iidu korpun? Joo! Entäs Hilma? Kuinka vanha Hilma on? Kahdeksan. Osaako Hilma sanoa kiitoksia? Ei se osaa. Pelkää niin. Tässä on Hilmalle korppu. Kiitä, Hilma! Ei se uskalla kiitä nyt! Entäs Akku? Ota lakki päästä. Kiitä nyt.
Joo, niin piti se olla, taikka ainakin siihen suuntaan. Noudattaaksensa sunnuntain pyhyyttä, kapteini ensistäkin ei nostattanut purjeita, vaikka ilma oli komea ja tuuli myötäinen. Olis saatettu voittaa muutamia solmunväliä, mutta se olis ollut "sopimatonta."
Räätäli ei ollut vielä ennättänyt puhua loppuun, kun Farinelli hymyillen pyysi häntä istumaan ja lauloi hänelle yhden arian samalla tarkkuudella, kuin joo itse kuningas olisi ollut kuuntelijana. Kiitollinen poika. Fredrik suuren aikana oli muutamassa preussiläisessa rykmentissä eräs ratsumestari, urhokas ja reima soturi, jonka köyhät vanhemmat asuivat Meklenburg'issa.
»Rahikainen», viskasi Nikkilän emäntä teurastajan nimen jo ovenraosta ja itse sisään päästyään jatkoi: »Eikö se nyt ole hullua etten minä muista sitä, niin tuttu mies, joka on.» »Vai Rahikainen, en minä tunne.» »Joo se on hyvin tuttu meille.
»Häihinsä kutsumassa?» kysyä tokasi Mari heti. »Ei...» »Minä luulin», sanoi Mari, »että hän olisi kohteliaampi kuin Aappo minulle, jotta olisi siis kutsunut ja käynyt päällepäätteeksi itse kutsumassa. Siellähän tulee suuret, komeat häät!» Kun Elsa katsoi epäilevästi Maria, sanoi tämä: »Joo, ja aivan kohta, kolmen viikon päästä! Tänään kuulutetaan Joria ensi kerta.»
Etkö tiedä että se sisältää ne kaksi pelastavaa lukua? Joo minulla on taikakalu, sanoi matkustaja.
Isäntä jatkoi miettivää kävelyänsä äänetönnä kunnes huusi pois lähtevälle Nikodemukselle akkunasta: Nikodemus...! Joko sinä sait palkkasi? Joo, herra vallesmanni! Kuule ... kuule...! Joko se Nikodemus menee? tuli lukkarille kiire. Hän riensi akkunaan, pani silmälasit päähänsä ja huusi: Nikodemus... Kuule Nikodemus!
Joo, minä aijon pistäytyä Saaren kaupunkiin ja jos alan viihtymään, jäänkin sinne joksikin ajaksi. Täällä käypi vähän ahtaaksi. Ahtaaksiko? Mikäs nyt päähäsi pisti? Oikeinhan minä kauhistun... Niin, minä olen huomannut sen viisaimmaksi. Täällä ei ole muuta kuin juoruämmiä ja yksitoikkoisuutta.
Päivän Sana
Muut Etsivät