United States or Mali ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Tuo testamentti ei pidä, minä riitelen sen kumoon", sanoi Lauri ulkokullaisesti, kun nimismies oli testamentin lukemisen päättänyt. "Joo, kyllä tämä pitää, kun se vaan laillisesti valvotaan, sillä testamentti on tehty, niinkuin se tehdäkin pitää", sanoi nimismies. Nimismies jatkoi toimitusta eteenpäin. Nyt tuli kysymys talon saamisista.
Ja Liisa oli lohdutettu, oli kuin taakka harteilta pudonnut. »Jos oikein olisi, niin sietäisivät pojat vanhemmiltaan saada nuhteita, eikö niin?» kysyi hän vielä vakuudeksi. »Joo, ja piiskoja.» Vakuutettuna siitä, ettei hän ollut väärin tehnyt, kulki Liisa iloiten muitten kanssa. Vaan kotia lähestyessään väheni rohkeus vähentymistään. Kotiportilla pysähtyi hetkiseksi ja levotonna oli mieli.
»Sinun äitisi ei ollut kotona, vaan minun äitini sanoi, että saa sen rahan ottaa, vaan sitä pitää säilyttää jonkun aikaa, jotta jos sattuisi kuulemaan keneltä se on pudonnut. Eihän sitä tiedä, vaikka olisi pudonnut joltakin köyhältä tyttöraukalta, joka oli menossa asialle. Niin sanoi minun äitini.» Mari ja molemmat olivat hyvin toimessaan, että joo, kyllä se pitää tallessa pitää.
Ryökkynä kävi itse siitä ilmoittamassa postimestarille. Juonas. Miksikä sitä nyt kannetaan. Joo, kyllä minä sen tiedän. Postiljooni. Salaisuus ? Juonas. Niin, se tulee ryökkynän hyväntahtoisuudesta. Postiljooni. Mene hiiteen! Juonas Juu, juu, kyllä se Mattsson jo on näitä meidän katujamme laukku kainalossa muutamia vuosia mittaillut.
»Joo», keskeytti Mäkilahden Kustaa, »kyllä, mutta ei Iikka eikä monikaan meistä ole kuitenkaan niin hyviä puukkomiehiä kuin pitäjäläiset. Mutta kangella, tuollaisella pihlajaisella tampiolla sitä vastoin!» »
»Jopa joo, niin se on», sanoi lopuksi vanha merimies. »Nuoruus iloineen on meidät jättänyt, niinkuin se jättää kaikki, vanhentaa kaikki itse vanhentumatta koskaan. Me katselemme nuoruutta tässä, ja kun nuo ovat vanhenneet, jotka tuossa nauttivat ihaninta aikaansa, näkevät he, niinkuin me nyt näemme toisten nuoruudessa oman nuoruutensa kuvan. Katsohan tuossa noita tanssijoita, tuota paria.
Joo, herra tohtori, koska Great Eastern viipyy sata yhdeksänkymmentä kaksi tuntia New-Yorkissa ja minä tulen palaamaan siinä, niin minulla on sata yhdeksänkymmentä kaksi tuntia katsella ympärilleni Amerikassa.
»Ai Viion, nythän minä muistan, joka kutoo kangasta?» »Niin, Elsan äiti se kutoo.» »Joo, joo», jo nyt rouva muisti. »Joo, joo», vakuutti hän vielä. Ja nyt hän muisti Elsan, joka oli käynyt nauhaa kaupalla, että saisi riisiryynipuuroa keittää. Hän muisti nyt sen tapauksen tarkkaan, sillä siitä oli ollut puhetta rouvasväen seurassa.
O mores! Flaschendorff. Mut' Olavi minun tykönä joo velaks'! Alcmannus. Sehän ei ole minun asiani! Kaarle Olavi. Niin kene on? Kene on vika, kene? Alcmannus. Kenen vika nykyiseen surkeuteen? Kenties raadin Tukholmissa, kenties kuninkaan. NELJ
Tytöt olivat ottaneet hänet kiinni ja ruvenneet sulkemaan sikolättiin. Mutta mies on aina mies: hän sai puukon tupestaan ja tytöt lähtivät vilistämään edellä. Ja silloin hän teki tuon kuuluisan urotyönsä. »Joo, kyllä se on ollut miestä tämä Nymanni, mutta kaikki sekin rupeaa olemaan.» »Kaikki? Tule koettamaan!» Tämäpä vasta haaste!