Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
"Valloita sinä sillä välin Taginae", jatkoi prefekti, "jätän isaurilaisia sinun käytettäväksesi." Hän karautti oikealle Syphaxin ja kolmen sadan persialaisen seuraamana. Sillä välin haavoittuneen kuninkaan ystävät olivat saattaneet hänet Taginaen läpi pieneen pinjametsikköön tien varrelle, missä hän joi eräästä lähteestä ja virkistyi siitä melkoisesti.
Kinturi meni höyläpenkin luo ja pitkissä siemauksissa joi väljähtynyttä kaljaa. Sitä tehdessään hän kuuli, että Mari oli jälleen nukkunut. Silloin hän kääntyi ja meni takasin kamariin. Syvään huoahtaen ja raukeana hän heittäytyi jälleen vuoteelle laimeasti puhutellen esi-isiään, ja heitä uskotellen, että oli todellakin vaan janoansa tuvassa käynyt.
Kun hän oli paremman wointisena, teki hän kaikenlaisia kelwollisia käsitöitä, joita myöskenteli kylällä ja niillä saaduilla rahoilla osti hän wiinaa ja joi sitten niin kauan kuin sitä riitti. Ei sitä kertaa hän ollut juowuspäissään, ett'ei hän aina silloin itkenyt yksinänsä ja silloin kuultiin hänen aina sanowan hiljaa: "Wäärä mammona."
"Mitä sie pahoa laait, Kuta teit pillojasi?" "Olipa Maaria matala, Taaria talon emäntä; Lypsi lehmän lyyrytteli, Kantoi maion kaarutteli, Pani patsahan nenähän, Kuppisessa kultaisessa, Vaskisessa maljasessa. Meni veikko, joi vähäsen, Meni sikko, puolen lappoi, Menin mie, ta kaiken kaaoin; Sitä mie pahoa laain, Senpä tein pillojani."
Tämän näki jo heidän ulkomuodostaankin. Ystävälläni Vektur-Ganilla, jonka luona myöskin käväsin, olivat varat niin niukassa, ettei voinut tarjota edes lasillista teetä. Mutta kesällä hänellä sitä vastoin oli 20-30 tammaa lypsämässä ja mies joi kumissia päivät pääksytysten, niin että oli pyöreä naamaltaan kuin täysikuu. Samoinkuin ihmisillä, niin oli myös elukoilla toimeentulo tiukanlaista.
Nyt Möhönen taas viinaa toi, Myös muori samaan tapaan joi Ja tuli humalahan, Nyt tahtoi vihtomahan. Valmiiksi tyttö saunan ties', Sai lyhdyn ja nyt otsa hiess' Juoppoa johdatteli, Pystyssä pysytteli. Näin saunaa kohden koitettiin, Muorista tyttö piti kiinn', Hoiteli horjuvaista Möhösen hempukaista. Saunahan täten tultuaan, Nyt akka, kupin saatuaan, Hän vettä viskaeli, Löylyä paiskaeli.
Ucko Noak, Ucko Noak asiansa tjes Hän joi pito paikois Eikä vjettäin ajkans turhil puheil, turhil puheil niinkuin moni mjes. Eucko Noan, Eucko Noan kiitettävä työs, Hän soi mjehens juowan Ajoi poiat tuoman toista viina, toista viina monaist läpi yön. Ei hän sanon, ei hän sanon Ucko pane pois jo tuo viina leilis, ei van näytti peilis kuinga kaunist, kuinga kaunist ukon kasvot loist.
Eikä ymmärtänyt, kun Kikka vastasi vitsillä hänelle, että pienestä tehdään suuri Shakespeare, vaan haukkui, ettei Kikalla ollut tarjolla konjakkia täällä salongissaan. Se tuollaisille konjakkia, naisille paremmillekaan: palvelevathan ne muutenkin miestä. Ja lopuksi se ryösti ja joi Kikan hajuvedet. Mutta Kikka unohti mielellään nämä pahat, sillä hän oli onnellinen, kun oli uskaltanut.
Vihdoin he viidentenä päivänä saapuivat, noin kahdeksankymmentä luvultansa, johonkin palmupuun vehmastoon. Täällä he astuivat hevosensa selästä. Ja Alroy otti Schirenen syliinsä, ja varjo näytti elvyttävän häntä. Hän avasi silmänsä ja pusersi hänen kättänsä ja hymyili. Alroy poimi hänelle muutamia taateleita, ja hän joi vähäisen vettä.
Kussa kulki, jo mettä joi, kussa kuunteli, lehdot soi, kunne katseli, autiomaat kanervankukkia teille loi. Laulun mahti se siivet antoi, laulun keiju se kuiskeet kantoi rannoilta toivojen siintävän maan. Mistäpä lienee se tullutkaan tuo tuntehen nuoruus ja silmän koi, nyt joka ihmeitä tehdä voi?
Päivän Sana
Muut Etsivät