Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Jaha. sitäkö sinä tarkoititkin, sanoi Henrik, ja nyt hän alkoi puhua Johanneksen kanssa ei väitellen, vaan jatkaen Johanneksen ajatusta omallansa: Ihminen niskoittelee, mutta luonto itse vie hänet yhteen. Se on todella merkillistä!
Hän jäi kuitenkin muutamaksi päiväksi sisarensa luo, Johanneksenkin vuoksi, joka tuskin olisi jaksanut heti lähteä kotimatkalle. Näinä päivinä sitten kulki Johannes äitinsä sivulla Turun kaduilla kummastellen mitä näki. Tämä Turun retki eli aina Johanneksen muistossa. Unessaan näki hän uudestaan, mitä hän päivällä oli nähnyt.
«Hän näkyy«, sanoi Johannes, jonka kasvoille vaalea hohde nyt oli levinnyt. «Hän panee neiti Marian eteen kilpakukkasen, hänkin«. «Te olette ollut kätkössä, puitten suojassa, luulen minä», sanoi Maria ja ottaen käteensä Johanneksen kukan kysyi hän ilvehtien ja päätään nyykäyttäen: «Eikö parempaa, kauniimpaa löytynyt pihlajakukkain seassa? Tämähän on kuiva ja multainen. No, mitä tämä merkitsee?
Niin oli hän kirkkoherran kuoltua elänyt enimmät ajat Turussa, jossa Anna, hänen serkkunsa, usein oli saanut hänen synkkämielisyytensä hälvenemään lapsellisilla jutuillaan ja leikillään. Lukeminen ja ajatteleminen olivat Johanneksen työtä, kun hän aamuruskon noususta keskiyöhön saakka kirjainsa ääressä istui.
Parisissa, kolme vuotta sitten, eräässä yökahvilassa. Kenen kanssa? kysyi Muttila mielenkiinnolla. Tarkoitan, kenen kanssa minä muka siellä olin? Erään suomalaisen naisen kanssa, hymyili Liisa. Arvattavasti teidän morsiamenne? Arvattavasti, nauroi Muttila, koska hän kerran oli minun kerallani. Mutta kuinka en minä nähnyt teitä? Me olimme siellä Johanneksen kanssa, sanoi Liisa.
Hänen halveksimisensa tarkoitti tuota F:ää, joka ei ollut suomenkielen mukainen. Odotappas, eikö se Johanneksen Alina ole juuri "Frantsilasta?" muisteli Henrik. Mikä se onkaan Frantsilan nimismies? kysyi Uuno kyytimieheltä. Niinkö mikä? Mikä nimeltään? Pekki. Henrik ja Uuno katsahtivat yhtaikaa toisiinsa ja sanoivat nyykäyttäen päätä: Se se on. Ja samassa he ajoivat suureen kylään.
«Isä meidän«, matki poika ja katsoi, miten isä otti sirpin seinältä. »No, katso kirjaan!« huusi äiti ja käänsi tukasta Johanneksen kasvot kirjaa kohden. «Joka olet taivaissa«. «Joka olet taivaissa« kertoi Johannes; mutta nyt oli vähäinen mato sattunut konttaamaan kannen ja kukkolehden välistä ylös, eikä Johannes saattanut olla sitä katselematta. «Pyhitetty olkoon«, sanoi äiti.
Niinkauan kuin isä vielä eli, suoriutui hän kumminkin jotenkin hyvin. Mutta isän kuoltua, kun hän pappilan huutokaupan aikana oli käynyt kotonaan ja piti jälleen matkustaa Mustialaan, löyheni hänen vähäinen tarmonsa taas kokonaan. Johanneksen täytyi tehdä hänelle semmoinen viittaus, että jollei hän nyt suorita päästötutkintoa, niin voi käydä niin, että hän vielä jääpi köyhän mamman elätettäväksi.
Hän tarttui Johanneksen käteen, puristi kovasti sitä ja vei, ennen kuin toinen ehti estää, sen huulilleen. Johannes tempasi kätensä pois nopeasti. Trudchen! hän sanoi ankarasti. Mitä tämä on? Tyttö ei vastannut, vaan kätki kasvonsa käsillään. Syöksyi sitten äkkiä hänen jalkoihinsa ja huusi: Minä en tiedä, mitä minä teen! Minä en tiedä, mitä minä teen!
"Semmoinen, joka taikka on paljon parempi kuin puolet Johanneksen veljeskunnasta, johon hän kuuluu, yhteensä, taikka niin paljon häijympi häijyintä niistä, jotta on häpeä ja synti, että hänen sallitaan elää ja olla tässä maassa." "Tottahan, minun mielestäni, pitäisi olla helppo sanoa, onko hän sitä vai tätä!" ihmetteli seppä.
Päivän Sana
Muut Etsivät