Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Carmela! Mitä tämä merkitsi? Johanneksen silmät pimenivät. Mitä oli Liisalla ja Carmelalla keskenään tekemistä? Miksi Carmela käytti Liisaa sanansaattajanaan? Olivatko he ehkä hyviäkin ystävättäriä? Tahtoiko Liisa ryöstää Carmelankin häneltä? Vai oliko tämä taas noita hänen tavallisia, valheellisia päähänpistojaan, joilla hän osasi niin perinpohjin ärsyttää Johanneksen?
«Sinä luulet, että minä olen sinua parempi nyt« lisäsi Johannes, kun eivät Marian kyyneleet lakanneet vuotamasta; «mutta sinä luulet väärin. Minä olen ainoastaan näyttänyt vähän sitä tietä, jonka perillä minä tiedän rauhan ja varsinaisen onnen löytyvän; minä tiedän, että Mariani tahtoo minua seurata, minua johdattaa sillä tiellä. « Nyt painoi Maria kasvonsa Johanneksen rintaa vastaan.
Mutta hän ei pitänyt sitä niin vaarallisena. Joskus oli Liisa saapunut hänen luokseen itkettynein silmin. Kun Muttila oli kysynyt syytä siihen, oli Liisa vastannut vain, että hänellä oli suruja. Arvaa sen, ajatteli Muttila. Hän oli jälleen samana päivänä nähnyt Johanneksen kadulla rouva Rabbingin kanssa. Poika pettää rakastajatartaan, ajatteli hän sitten.
Jo nelivuotiaana tunsi André Pietarin, Jaakopin ja Johanneksen, kun nämä seisoivat hänen edessänsä kuva Raamatun puupiirroksissa, ja Vapahtajan päätä ympäröivästä kunniasätehiköstä oppi hän kaikkialla löytämään Jesuksen. Kun on yö, unelmiss' ollaan.
«Pitkittäköön, niin hän tulevana talvena on paras koko seurakunnassa«, vastasi kirkkoherra, joka oli tuskaantunut. Niin kävi Johanneksen kinkereillä. Touko on nääntyä. Vuodet kuluivat. Metsämaassa oli köyhyys, mutta kurjuuden aika oli ohitse mennyt. Johannes oli viidentoista vanha. Hän oli petäjää syönyt elinkautensa.
Tohtori Tamminen on täällä. Meillä on kavaljeeri! Meidän ei tarvitse istua ja syödä päivällistä kahden kesken. Hän johdatti Johanneksen riemusaatossa sisälle. Johannes odotti tapaavansa siellä vapaaherran ja koetti säilyttää ryhtinsä mahdollisimman kankeana ja juhlallisena.
Jos hän olisi tuon tiennyt, ei hän olisi tullut Harmaalaan. Nyt oli hän siellä. Ja hänen, viisaustieteen rakastajan, piti saarnaaman, julkisesti tunnustaman sitä uskoa, jota hän itse ei uskonut . Sanotaanpa, että rakkaus on sokea. Eikö Johanneksen koko luonne sotinut teeskentelyä vastaan? Ja kumminkin on hän nyt satojen kuullen valmis teeskentelemään. Juhannus-aatto.
Henrik tahtoi häntä lohduttaa. Henrik ymmärsi Johannesta ja olisi itse menetellyt samoin Johanneksen sijassa. Kylläpä teillä on sentään hyvin kodikasta täällä, sanoi hän Johannekselle, katsoi sanoessaan ympärilleen ja tuli ajatelleeksi, että täällä todellakin oli erinomaisen siistiä ja sievää, niin ettei hän siis suoraan valehdellut.
Mutta kun hän portaalle tuli ja kyykistyi ottamaan nisuleipää ja nukkea, ei niitä enää ollut. Hän katseli kummastellen ympärillensä; mutta kun ei niitä näkynyt, ymmärsi hän vihdoin, että ne olivat varastetut. Ja nyt rupesi hän katkerasti itkemään. Kirjakauppias koetti lohduttaa häntä, mutta nisuleipä ei lähtenyt Johanneksen mielestä. Katkerasti itkien tuli hän kotia.
Ei ole alkua eikä loppua tuolla laululla, on vain ijäti aaltoava meno, ijäti paisuva tunnepohja, ijäti kysyvä, ijäti kummasteleva tuijotus elämän jähmetyttävään totuuteen. »Miksis kultani hylkäsit mun?» Maailma musteni Johanneksen silmissä.
Päivän Sana
Muut Etsivät