Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
Ette te kumminkaan missään tapauksessa menisi sitä ilmoittamaan enempää Johannekselle kuin muillekaan. Sehän olisi hirveän ilkeästi tehty. Ettekä te sillä mitään voittaisi. Sillä jos Johannes minut heittäisi, en menisi ikinä naimiseen kenenkään kanssa. Eikö totta, te vaan uhkailette ilman aikojanne, koetatte minua sillä säikyttää? Voi teitä, vanha mummo, kylläpä luulitte olevanne viisas.
Suuri yleisö? Eikö ollut kysymys yksityistilauksesta? Tietysti minä sen panisin näytteille, selitti Muttila. Jos saisin ehkä myödyksi, voisit sinä saada kopian siitä. Ajatus, että osakin Liisaa joutuisi suuren yleisön arvosteltavaksi ja mittaeltavaksi, oli sietämätön Johannekselle. Hän kieltäytyi jyrkästi ehdotuksesta. Nonoh, saammehan me puhua siitä sitten, puheli Muttila.
Oliko hän siis niin vastenmielinen olento Johannekselle? Siis kenen muun kanssa hyvänsä, mutta ei hänen. Miksi ei? Miksi juuri hän oli vastenmielinen? Mitä pahaa hän sitten oli tehnyt, että itse Johannes kammosi häntä? Johannes sensijaan jatkoi iloista, vallatonta äänilajiaan. He tahtoivat rangaista minua, sanoi hän. Minä näin sen kyllä! Mutta mepäs emme niin vain annakaan rangaista itseämme.
Eivät ehkä suutarin tai räätälin työtä. Eivätkä nämä ehkä taas olisi mielellään ajurin tai piharengin tointa harjoittaneet. Tehtaan työmies taas ei olisi mielellään taipunut ojankaivuun. Ja hänelle, Johannekselle, oli aina ollut tavallaan ojankaivua opettaminen. Hän oli saanut sitä tehdä kylläksi jo koulupoikana ja nuorena ylioppilaana.
Savo sen sijaan miellytti häntä, ja ennätti näyttää kauniilta, erittäinkin matka höyrylaivalla Lappeenrannasta pitkin Saimaan vesiä. Hän matkusti silloin ensi kerran höyrylaivalla. Johannekselle hän omin ehdoin tunnusti, ettei ollenkaan tämmöiseksi kuvaillut Savon luontoa ja ihmisiä, ja myönsi, että vuoristossa saattoi olla yhtä paljon mahtavuuden tunnelmaa kuin lakeudessakin.
Tytöt rupesivat puhelemaan, ja Maria sai nyt kuulla paljon Johanneksesta. Mutta se, minkä hän kuuli, synnytti hänessä halun saada yhä enemmän tietää. Maria kuuli puhuttavan Johanneksen suuresta kurjuudesta, kuuli kuinka hänen koko intonsa oli kirjat yhä vaan kirjat. Ja tämän kuultuansa antoi Maria sydämessään Johannekselle anteeksi kaikki. Hän sekä kunnioitti että surkutteli Johannesta.
Johannes oli nuori, Johannes oli älykäs. Sitäpaitsi hän oli hyvissä naimisissa. Ja juuri siitä hän oli aikonut puhua Johannekselle. Hän oli kuullut, että oli tullut jotakin Johanneksen ja hänen vaimonsa välille. Hän ei tahtonut tietää, mitä se oli, hän ajatteli vain liikettään ja liikkeensä parasta. Mutta ei saanut tapahtua mitään skandaalia.
Liisa oli ehkä vain koko ajan teeskennellyt hänelle, Johannekselle? Ehkä hän nyt vasta esiintyi oikeassa karvassaan? Ja ehkä hänessäkin tällä hetkellä tapahtui samanlainen vapautumisen ja sisäisen helpottumisen tunnemuutos, jota Johannes itse oli ollut viime aikoina itsessään huomaavinaan? Mutta silloinhan oli kaikki narripeliä! Silloinhan oli todellakin aika, että he kaksi eroisivat toisistaan.
He muistivat mitä juuri äsken olivat puhuneet Alinan sopivaisuudesta Johannekselle. Silloinhan se olisi vaan sattuma, että minä tapasin Alinan ja nyt olen hänen kanssaan naimisissa, toisti Johannes, kun epäili, ettei Uuno ymmärtänyt. Hän katsahti sitten Henrikiin, mutta tämäkin oli vaiti. Ei mutta näyttää todellakin niinkuin ette ymmärtäisi!
Eräänä päivänä joulun alla ilmoitti rouva Rabbing Johannekselle, että hän nyt oli saanut laillisen avio-eron miehestään. Siitä tuli suuri ilojuhla heille molemmille. He istuivat yhdessä jo aamupäivällä. Mutta he lupasivat tavata toisensa iltapäivällä jälleen ja syödä yhteisen illallisen Hotel d'Angleterressä.
Päivän Sana
Muut Etsivät