Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Johannan isä piti kädessään Topiaan oikeata kättä, äiti vasempaa. "Ja me tapaamme toisemme tuolla korkeudessa." "Karitsan häissä." Topias ei saanut sanaa suustaan ja Josu itki, ett'ei tahtonut jaloillaan pysyä. "Maiju, Maiju", pyysi hän, "älä mene, älä..." Savu tuprusi laivasta, koneet rytisivät, vesi solisi pyörissä. Laivan keula kääntyi aavaa kohden.
»Serkku kulta», vastasi kuningas, »te koettelette, kuinka pitkälle minun kohteliaisuuteni ulottuu. Herttua on minun tyttäreni Johannan kihlattu sulhanen. Olkaa jalomielinen luopukaa siitä vaatimuksesta, ja puhutaan mielemmin kaupungeista Sommejoen varrella.»
Johannan äiti kääri sill'aikaa vaatteita lapsen ympäri ja lähti Maijun kanssa edellä kotiin. Johannan isä luki rahoja, käski samassa: "Menkää nyt." Tuuli puhalti setelit pöydältä lattialle; setelien sekaan kaatui Johanna. "Minä haen ajurin", lausui isä, "menen samalla lääkärin luo ja vien hänen edellä kotiin." Hän läksi kiireesti.
Johanna!... Pyydätkö sinä hänen puolestaan?... sinä? Säälitkö sinä häntä, joka ei sinua ole säälinyt? Jaako!... Hän on äitini... Johanna ... sinä olet oikeassa. Hän pyytää minun puolestani ... hän? Hän säälii minua ... minua! Ja nyt me lähdemme täältä! Ja Johannan vien minä mukanani kotiini Hallaan. Jää hyvästi. Hän lähtee... Minä en ole muuta ansainnut... Lähdemme heti! Hanki itsesi matkalle!
Hän sulki silmänsä, ja oli nukkuvinaan, puserrettuansa ensin Johannan kättä ja pitäen sitä yhä sittenkin vielä omassaan. Tällä välin herttuatar oli tullut jonkunmoiseen rukoushuoneesen.
Sillä tuo heikko lapsi, minun poikani, on lakastunut kukka, joka on kariseva maahan hedelmää tekemättä. Tämä avioliitto Johannan ja Orleans'in herttuan välillä on ollut minulla mielessä kaiket päivät, unelmissani kaiket yöt minä sanon sinulle, Filip Des Comines, siitä en voi luopua!
Emäntä tulee! Johanna!... älä mene!... muista lupaustasi! Kilistetäänpä tässä nyt tervetuliaisiksi. Johannan kanssahan tänään oikeastaan pitäisi kilistää ... ja toivottaa onnea. Mitä turhia!... Ties', missä koko tyttö onkaan! Luuletko sinä, että saisit hänet tänne tulemaan näkyville?... Ei kannata koettaa!... Niin on ujo ja ihmisiä karttava tuo tyttö.
Topias nosti Josun seisomaan. He lähtivät kävelemään kotiin Kalastajakadulle. Johannan setä ikävöi merelle, pyynnöt, rukoukset eivät auttaneet. Kuin orjan herransa käskyä, täytyi hänen totella aaltojen houkutuksia. "Kuin tulen toisen kerran, niin sitten jään luoksenne olemaan. Herran huomaan siksi." Hän irroitti kaulastaan Johannan kädet ja läksi.
Johannan isä rupesi lukemaan rahaa; korkeita setelipinoja kohousi eteensä pöydälle. Johanna tuli sisään viereisestä huoneesta, jättäen oven peräänsä auki.
Johannan äiti ei julennut laskea tyttöä takaisin synninpesään, vaan otti hänet omalla edesvastauksellaan kesken kuukautta palvelukseensa. Maiju on kyökissä keittämässä kahvia kotiintulleille. "Hätäkös tässä sitte, kerran Maiju on täällä." Topias meni kyökkiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät