Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Yks' on huoli pääni päällä, Toinen alla jalkojeni! Kolmas on kohalla kesken, Sykertäk syänalassa. Jok' on huoli pääni päällä, Sen panisin palmikolle, Nuorasilla kiinittäisin, Silkkinauhoilla sitoisin. Jok' on alla jalkojeni, Sen käärisin kenkihini, Kengänpauloilla panisin, Sukillani suullittaisin.
Te olitte täysi mies, mutta kapinoitsevat joukot ryöstelivät maata; saitteko ainoatakaan nöyrtymään? Minä olin nuori ja kokematoin, kun tartuin vallan peräsimeen, katsokaa minuun kaikki lankesi jalkojeni eteen, kun tulin kuninkaaksi; Baglit ovat hävinneet, hävinneet ovat Ribbungit! SKULE HERTTUA. Siitä pitäisi teidän vähemmin kerskaaman; sillä siinä on suurin vaara.
Mutta minä tunnen, että on ikäänkuin pohja puhki ja että iva ja uhka laskeutuvat laskeutumistaan. Ravintolan eteisessä tunnen jalkojeni alla kovan niinimaton. Päällystakki putoaa hartioiltani palvelijan käsiin... Tuossa hän seisoi viime kevännä peilin edessä ja laitteli hiuksiaan ja hattuaan... Suuri ruokasali on valaistu kuin häitä varten.
Illalla minun täytyy esiintyä yleisölle, olla sen ihailemana, kuulla kättentaputuksia, hyvä-huutoja, nähdä seppeleiden putoavan jalkojeni eteen! Katsokaa siskot, se on komeata, se on hetki, jonka edestä maksaa elää, oikea ilonhuumaus! Katsokaa kuinka on valoisata, kuinka minä loistan! Kuuletteko myrskyisiä mieltymyksen osoituksia! Kuuletteko miten se myrsky pauhaa? Mutta miksi se vaikenee?
Mieli paloi sinne forstmestarin puutarhaan saadakseni omin korvin kuulla ja omin silmin nähdä, että harmaja mies oli puhunut totta; vaan en ollut selvillä siitä missä olin, jonka tähden menin muutamalle mäelle, josta saattoi nähdä ympäristöä. Ja näinkin mäen kukkulalta sen pienen kaupungin ja forstmestarin puutarhan jalkojeni alla.
Surulla erkanen Marista, tästä korvaamattomasta helmestä palvelijattarien joukossa. Kuitenkin täytyy minun hänestä erota. Taisi jäädä kertomattani, että Mari silloin tapaturmayönä kumminkin oli herännyt katkenneitten jalkojeni kolinasta.
Sinä ... sinä ... sinä ... käärmeenkieli, ketunpaula, myrkyllinen skorpiooni ... sinut minä poljen jalkojeni alle niinkuin hämähäkin ... ja sinä tahdot tulla kuninkaaksi, sinä, joka tulet riippumaan korkeimmassa tammessa tuolla vuorella... Varikset tulevat kaivamaan silmät sinun päästäsi ... muurahaiset tulevat puremaan sinun myrkyllistä kieltäsi ... kaikki harakat seitsemän peninkulman laajuudella tulevat nauramaan sinulle ... sinä ... sinä ... sinä.
Nyt en enää tarvinnut etsiä Stefania, enkä olla levoton hänestä! Matka oli pitkä ja vaivaloinen, ja Lontoon hälinä ja melu näkyi ikäänkuin tulvailevan vastaani. Kuinka kovilta katukivet tuntuivat jalkojeni alla, ja miten lyhtyjen valo liikkui silmieni edessä! Säälin itseäni, yksinäinen, turvaton vaimo kuin olin.
Totelkaa nyt minun neuwoani." "Minä en woi paeta, minä en woi jättää tätä paikkaa." "Kuulkaa, minusta tuntuu maa tärisewän jalkojeni alla. Flemingin ratsujoukko on tulossa, se tuntee teidät heti se raatelee kuin tuli, se on saanut tietää meidän aikomuksemme minun täytyy se ilmoittaa joutukaa, joutukaa!"
Silloin huomasin jalkojeni aina polviin saakka olevan valkoiset kuin paleltunut nauris. Aloin kiireesti hieroa niitä lumella ja tein sitä siksi, kunnes vihavoiminen lakkasi ja minun tuli lämmin ja väsyin. Sitten vedin taas sukkakulut ja kengät jalkaan sekä jatkoin edestakaisin kävelyäni. Mutta tuon tuostakin täytyi minun uudelleen paljastaa jalkani sekä hieroa niitä lumella.
Päivän Sana
Muut Etsivät