United States or Sint Maarten ? Vote for the TOP Country of the Week !
Voimakas tahdoin minä olla, voimakkaana myös itseni ja muiden edessä esiintyä. Voimakas, vaikka tunsin pohjan horjuvan alla jalkojeni, voimakkaana esiintyä, vaikka tunsin koko henkisen olemukseni päivä päivältä syöksyvän aina syvempään perikatoon. Aluksi en ollut tuosta paljoakaan välittänyt.
Siinä missä hänellä on tilaa ma'ata on minullakin tilaa seisoa. Niin pian kuin minulla on pohjaa jalkojeni alla, irroitan itseni nuorasta ja sidon hänet siihen kiinni. Sitten vedätte hänet ylös ja minä odotan siellä alhaalla kunnes köysi taasen ehtii sinne.
Siellä hämärässä, kirkon korkean katon alla, ympäröitynä kaupungin hälinältä joka oli niin yhdenlainen kuin mehiläisten surina ja kumminkin niin eroava siitä kävelin verkalleen käytäviä pitkin, ikäänkuin kovan marmorin sijassa jalkojeni alla olisi ollut varjokas nurmikäytävä.
Ja katsohan, kuinka ihmeen kauniita pikku esineitä onkaan maassa jalkojeni juuressa. Katso, katso, kuinka kauniin valkeita, keltaisia ja sinisiä!» »Ne ovat kukkia, rakas lapsi», Genoveeva sanoi. »Kas tuosta poimin muutamia sinulle. Näitä valkoisia tässä sanotaan satakaunoiksi. Katsos, ne ovat keskeltä kauniin keltaisia, ja hennot, valkeat lehdykät ympärillä ovat reunoilta helakanpunaisia.
"Ja kuinkas minä voisin olla hyvillä mielin", vastasi Eachin, "kun kaikki uljaat heimolaiseni yksi toisensa perästä ovat kaatuneet kuolijaksi jalkojeni eteen? kuolleet kaikki minun puolestani, joka en koskaan olisi rahtuakaan heidän ystävyydestään ansainnut?" "Ja mitä varten he olisivat sitten syntyneet, jos ei siksi että menisivät kuolemaan päällikkönsä puolesta?" kysyi Torkil vakavasti.
"Toivoisinpa," sanoin sentähden kerran, "olevani yhtä vitkallinen jalkojeni puolesta kuin kansa täällä, koska sen kautta saattaisin välttää tuon orjallisen ja halvan viran, mikä minulle nyt on määrätty."
Kaikki paarit olivat täynnä, ja kurjimmat niistä haavoitetuista, joita ei heti voitu pois kuljettaa, täytyi panna junasillalle odottamaan, kunnes ne voitiin kantaa pois. Olin juuri istuutunut yhdelle kirstulle, kun jalkojeni juureen laskettiin eräs haavoitettu raukka, jonka kurkussa alituisesti kurisi ja korisi.
Julman murhan näin kerta, raitin hulvehillaan verta. Lapsi olin. Siit' on monta vierryt vuotta armotonta. Vielä nytkin unestani herätä voin kauhuissani. Takanani juostavaksi kuulen. Näen miestä kaksi. Takimmainen juostessansa hakkaa toista puukollansa. Aivan luona jalkojeni pakenijan henki meni. Horjui, heilahutti kättä, kaatui ääntä päästämättä.
Tunsin äkkiä joutuneeni ahdinkoon, käteni kävivät kylmiksi ja hikisiksi, kaikki esineet ympärilläni kävivät epäselviksi ja oli ikään kuin ei maakaan olisi ollut aivan lujana jalkojeni alla. Vihdoin selveni minulle sen verta, että teki mieleni sanoa hänelle jotakin siitä, jota olin ajatellut yksissäolomme aikana. Mutta se kävi minulle hyvin tuskalliseksi.
"On parempi jos istun hiljaa. En siedä enää vaivata itseäni. Pankaa patja minun selkäni taakse ja antakaa minulle yönuttuni tuo valkoinen sinisillä nauhoilla ei haittaa mitään, jos siihen tuleekin veripilkkuja? minä en tule sitä enään käyttämään." Neitsy meni itkien tuomaan pyydettyä. "Kas niin, antakaa minulle nyt pallituoli jalkojeni alle, niin minä istun mukavasti."