United States or Comoros ? Vote for the TOP Country of the Week !
Heidän siveän pukunsa alta pisti liiankin selvään näkyviin kaksi aika lurjusta, kaksi valepukuista kulkiainta, kaksi oikeata pää-juutasta, niinkuin siihen aikaan karanneita koululaisia, mustalaisia ja muita hirtehisiä kutsuttiin. Tällä välin kunnian kyökkimestari oli äkkiä ottanut päällensä ankaran käskijä-muotonsa. "Vatsa ja pää!" hän huudahti, "ei tässä enää ole aikaa joutavia jaaritella.
KITKA, LALLI ja NYYRI. NYYRI. Kah Lalli täällä! Tervetultuas Ma mielelläni sulle sanoisin. Mut tervementyäs nyt täytyypi Mun sanoa!... Niin... Pitkiin puheisin Ei täss' ol' aikaa enkä tyhjiä Ma ai'o jaaritella... Rientäkää Siis viipymättä täältä! Paetkaa! Pois! Pian joutukaa! O! kiireessäni Ma henken' olin heittämäisilläni Nyt kylästä kun juoksin kotia. Hoh! KITKA. Mistä syystä pakoon menisimme?
Kuinka taidatte uskoa tuollaisia lorujuttuja kuin tämä ketusta ja karhusta. Voi veikkoset! eihän taida kettu edes joutaviakaan jaaritella, sitä vähemmin kutsua vielä tykönsä maailman tuulia. Te uskotte tämän, mutta minä päätän asian puhtaaksi valheeksi. JUHANI. Se tiedetään, ettei Timon pää ole juuri terävimpiä tässä maailmassa. TIMO. Vaikk'ei.
Sinä kiusaat minua sanoi Playfair kiivaasti. Minulla ei ole aikaa seisoa ja jaaritella kanssasi. En tahdo kauan olla teille kiusaksi vastasi Crockston. Ainoastaan pari sanaa vielä ja kaikki on selvillä. Minä tahdon sanoa teille: minulla on sisarenpoika. Onpa kauuis eno sillä pojalla vastasi kapteini. Joko olet lopettanut? jatkoi hän vielä kärtyisesti. Joo, tuossa paikassa.
Ja Lotta, hyvää yötä toivotellen, Jo kammariinsa oitis pyörähti; Mut' un' ei tullut silmään neitosellen, Sydämen kirkas lähde värehti. "Noit'-Anni, höpsy, jaaritella joutaa! Mä taikuriks hyi! Oikein häpeän! Mut saatanhan nuo kalat suotta noutaa! Ken silakkaa vois syödä seitsemän! Vaan vakuuttihan noita: Ihan varmaan Tän' yönä sulhos peiliin ilmestyy! Miks Janne loi tuon silmäyksen armaan?
Ai, ai, poika parka, tuon puheesi sinä vielä muistat. VALTER. Hyvä on sinun jaaritella! Päivää, päivää! VALTER. Mitä? Onko setä jo kotona? No Jumalan kiitos minä kun pelkäsin KAUPPANEUVOS. Hartaammin vielä kiittäisit Jumalaa, jos tietäisit kenen toin mukanani. VALTER. Siis kuitenkin! HEIKKI. Näet, nyt! Mitä minä sanoin? KAUPPANEUVOS. Noh? Etkö ole utelias? VALTER. En, setä.
Muuta ei hänellä ollut huolta kuin kuunnella ihmisten puheita ovien takana, jaaritella sitten muille, ja paraasta päästä irvistellä ja härnätä. Ja härnäämistä hän harjoitti niinkuin olisi ollut hänelle siihen etu-oikeus, niinkuin olisi kostanut jotakin asiata ihmisille. Martin Petrovitsh'ia hän nimitteli veljekseen ja oli aina kuin takkiainen hänen kimpussaan.
»ruoka ei syömällä lopu, vaan saamattomuudella.» Siihen yhtyi vielä eräs, joka alkoi jaaritella: »Ei sitä ole koiraa karvoihin katsomista. Ylenkatsottu kanto se reen kaataa. Tapani se vielä ajaa naurut päältään, sillä se mies on terästä ja se elää luotuja päiviään.» Minä sinne väliin, sen miehen koetin solvettaa, että