Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
En, isäni, se ei kuulu minuun. Ei ... mutta Frans, Jumalalle kuitenkin kiitos siitä, mitä on tapahtunut! Minä kuolen ennemmin lapsettomana kuin että jättäisin jälkeeni sellaisen pojan, kuin sinusta olisi tullut... Jumalan tiet ovat ihmeelliset, mutta armollinen on hän rangaistessansa.
"Tämä talo on kuin loihdittu suljetuita ovia, mihin vaan katselee, eikä ainoatakaan ihmistä näkyvissä... Ja vastuksia minulla vielä oli sen lisäksi palvelustyttö ei tahtonut antaa minulle luutaa, paljaasta kunnioituksesta ... mutta se suututti minua!... tuo ilkeä kirkkohattu on syypää kaikkeen! jättäisin sen mieluisimmin täst'edes käyttämättä."
Kirotut kaksi jalkaa, joill' olit astuva, Kätesi myös kirottu, jolla koskit minua! Kirotut kanssa silmät, joilla minua katselit, Kirottu viekas kieli, jolla minua viettelit! Voi suurta surkeutta, johon olin joutuva! Kukas sen niin nyt käyvän olis tainnut uskoa. Kun saisin pienen paatin, aalloille laskisin, Ja koko kotimaani iäksi jättäisin.
Koska olin hyvin rehellinen pikku raukka enkä tahtonut häväistä sitä muistoa, jonka jättäisin jälkeeni Murdstone ja Grinby'lle, katsoin itseäni velvolliseksi pysymään heillä lauantai-iltaan saakka, sekä myöskin, koska minulle oli sinne ensiksi tullessani edeltäpäin maksettu viikon palkka, olla tavalliseen aikaan konttoriin menemättä viikkorahaani saamaan.
Miksi erotat siis Hengen ja Aineen toisistaan? Etkö tiedä, että Jumala on Kaiken-Yhteys? Etkö ymmärrä, että kaikki käsitteet yhtyvät äärettömyydessä? Kyllä, mutta miksi on siis ollenkaan mitään äärellistä? Minä jättäisin niin mielelläni kaiken iankaikkisen ja askartelisin vain ajallisessa, jos näkisin edes siinäkään mitään lopullista kehitystä.
Milloin tämä loppuu? Ja mikä tämän loppu on? Hän ei jaksanut koskaan ajatella sitä perille saakka. Joskus hän mietti: jos eroaisin sovinnossa, sanaa sanomatta jättäisin heille kaikki ja menisin omaa tietäni? Silloin tästä pääsisin ja löytäisin rauhan.
Sillä jos minä sen jättäisin, niin minä pettäisin oman itseni ja teidät ja koko entisen uskoni ja toivoni se alkuunpääsy vaan on niin vaikeata... Tulisitkohan sinäkin, Heikki, tänne lähemmäksi, niin minun olisi helpompi puhua?» Vanhempi veli, joka oli tullut suoraan pellolta savisine kyntösaappaineen ja istuutunut ovipuoleen, siirsi tuolinsa hitaasti vuoteen ääreen.
Vastahan juuri taas olen tavannut sinut sydänkäpyni, niin nytkö sinut jättäisin? Ei! kaukana valtamerellä myrskyjen ulvotessa, ja aaltojen pauhatessa, olen uneksinut tästä hetkestä. Kun vieraiden maiden ihanat näköalat eteeni aukesivat ja mitä viehättävintä nautintoa tarjosivat, en voinut niistä iloita, sillä sydämmeni oli kaukana Pohjolassa, luona ihanan impeni, luona sydämmeni valitun.
Samassa tuokiossa kuului rattaiden jyryä ja vaunut kiitivät täyttä vauhtia muskettisoturien silmien edestä. Kolme tai neljä pyssynpamausta kuului. Viimeisen kerran, tahdotteko tulla? huudahti mylady. Oi Jumalani, Jumalani, näettehän että voimani uupuvat, näettehän ett'en jaksa käydä? Paetkaa yksin. Pakenisinko yksin ja jättäisin teidät tänne? En koskaan! huudahti mylady.
Niin, jos jättäisin! Mutta sanoittehan te äsken, että olette pannut koko omaisuutenne Amerikan pilettiin, ettei teillä ole kuin eväät ja tuo piletti. Niin kyllä, mutta enkö minä saisi seurata fröökinää ensi alussa. Ja eikö Jumala sitten ottaisi huostaansa myöskin minun ja lasteni toimeentulon, jos tulisin uskovaiseksi niinkuin te.
Päivän Sana
Muut Etsivät