United States or Spain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Crispus, vanha, ankara mies, joka vietti päivänsä yhtämittaisessa rukouksen huumauksessa, suostui siihen, että Lygia jättäisi Miriamin talon, mutta lohdutuksen sanaa ei hän lausunut rakkauden-syntiään katuvalle tytölle.
Hänen ihmeteltävä vaimonsa ei kuitenkaan kärsivällisyyttänsä milloinkaan menettänyt eikä suuttunut, vaan toivoi eli koetti toivoa, että miehensä kerran jättäisi pahan tiensä ja kääntyisi Jumalan tykö.
Lapset ja minä olisimme hänelle vaan kiusaksi ja taakaksi. Eikö sitten parempi, että hän kerrassa jättäisi meidät, silloin hän ehkä kuitenkin joskus muistelisi meitä hyväntahtoisella hellyydellä, ehkä kaipaisikin välistä, aikojen perästä, ellei ennen. Jättäisikö meidät? Ja menisi Agnesin jäljessä Pietariin? Niin, miks'ei? Oli semmoisia ihmeitä ennenkin tapahtunut. Enkö sitä soisi?
"Mutta sinähän jo olet ne toimittanut, Jäger!. .. Muista, että väki kuulee!" kuiskusi rouva äkkiä; tämä hiljainen rukous tarkoitti sitä, että kapteeni jättäisi jonkun osan vihansa vuodatuksesta myöhemmäksi, kun he olisivat kahden kesken. Nämä kapteenin useat rajut päänhuumaukset kaupungin laskujen johdosta olivat talolle tässä joulun edellä kuni puhdistava, jos kohta peloittavakin ukon-ilma.
En jättäisi mitään rappeutumaan, en laiminlöisi mitään, ahertaisin yötä ja päivää. Hoitaisin sitä laintäyttämistäni niinkuin taloansa se, joka tietää tulevansa siinä aina asumaan ja jolta se ei koskaan vieraalle jää.
Totta on, että Antti-vainaja monta kertaa selitti minulle henkivakuutuksen tarpeellisuuden sellaisessa tapauksessa, jos hänestä aika jättäisi, ennenkuin hän olisi ehtinyt saada pois talonkiinnitykset, jotka olivat suurenlaiset vielä, kun ei minullakaan ollut perintöä." "No mutta isännehän oli niin kuuluisa rikkaudestaan," sanoi Risto.
"Isämme ei puhu naisien kanssa asioistansa", vastasi Ida, "ei edes minunkaan kanssani; mutta tiedän, että hän on vaarallisissa kauppa-yrityksissä ja minä puolestani en laisinkaan hämmästyisi, jos koko tämä tuulentupa, jossa nyt elämme, haihtuisi kuin sumu ja jättäisi meidät tyhjälle kadulle. Ainoa, jonka voin sanoa, on, että minä koko ikäni olen odottanut tällaista muutosta.
Minä ostin maatytön puvun häntä varten; ja minä tiesin, että, jos hän kerta löydettiin, hän kulkisi minun vieressäni noita kivisiä teitä, menisi, mihin minä tahtoisin, eikä jättäisi minua koskaan, ei koskaan enää.
Sen sijaan että jättäisi jälkeensä elämäntyönsä sen ollessa täydessä kukoistuksessa, näkisi hän sen nyt raastettuna, tahrattuna ja kuolleena, ennenkuin hän itse olisi kuollut.
"Eikö olisi, Faidoni", jatkoi hän, "valitettava tila se, jos joku, vaikkapa löytyykin jotain todenperäistä ja varmaa puhetta, jonka voi käsittääkin, jos, sanon minä, joku siitä syystä, että hän sittemmin sattuisi kuulemaan senkaltaisia puheita, jotka milloin näyttävät olevan todenperäisiä, milloin taas ei, jättäisi syyttämättä itseään ja omaa taitamattomuuttaan ja sen sijaan, suutuksissaan, tahtoisi saada syyn lykätyksi omasta itsestään noihin puheisin, ja sen perästä eläisi jälellä olevan ikänsä yhä vihaten ja soimaten kaikkia puheita, ja täten menettäisi tosi-olojen totuuden ja tiedon?"