Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Sitten herra Heinrikki Niin kohta ajohon läksi, Virman peuroja viritti Jälissänsä juoksemahan, Latoi lauman laulajia Päänsä päällä lentämähän, Jänön valkoisen hypitti Eessänsä vilettämähän, Teiri kultainen kukersi Karhun rautaisen kiassa.
Käyttäköötpä he mitä kiihotinta hyvänsä, huomaavat he heti sen herättävän heissä vastustamattoman halun, sammumattoman janon saada yhä enemmän.
Se oli portimon haju-jänikselle ilmetty kalman tuoksu. Mutta se haihtui silmänräpäyksessä, ja silloin jänön tarkka silmä näki, mistä se tuli. Sillä toisin kuin kaikki muu metsäkansa liikkui portimo. Se kulki tasajalkaa miehen kanssa, parin sylen päässä polusta.
Olihan siellä luonnon kirja täydellisesti avoinna, ja se oli vallan toista kun tuo Helsingin tuimien katujen pöly ja "issikoiden" ajamisen ratinaa. Siinä istuissani sain ankaran janon; mutta lammin vesi oli lämmintä ja pahanmakuista; sen tähden päätin mennä lammin takana olevaan torppaan, siellä saadakseni raitista vettä tahi maitoa.
Lapsi uskoo kaiken sen, Mitä vanhin sanoo, Ilmoittaa myös tarpehen, Mistä syystä anoo, Nälän, janon tunnustaa, Kuumat, kylmyydetkin, Silloin ruokaa, juomaa saa Varjon, vaattehetkin. Ymmärräthän nyt jo nuo Ilman selitystä. Halun kai ne sulle tuo, Hyvään mieltymystä, Halun Herraan uskomaan, Mielen Hältä pyytää Tarpeet kaikki kohdastaan? Epäilyyn ei syytä. Tarpees tyyni ilmi tuo, Uskoin ano niitä!
Väsyneenä metsästyksestä ja palavana päivän kuumuudesta tuli nuorukainen tälle lähteelle. Hän laskeusi pehmeään ruohoon. Ja koska päivän helle oli tuottanut kovan janon, niin teki nuorukaisen mieli viilistää itseänsä raikkaalla, houkuttelevalla vedellä.
Yhdeksäs päivä koitti, eikä pienintäkään toivonkipinää ilmestynyt. Nälkä ja jano alkoivat kauheasti vaivata ja kiduttaa meitä, ja epätoivon tuska rupesi samassa määrässä rintaamme ahdistamaan. Kaksi seuraavaa vuorokautta olivat aina surkeammat. Janon ja nälän tuska rupesi jo muutamissa muuttumaan kauheaksi kuumeentapaiseksi houreeksi.
Annas olla: Isoisen vedon lyömme taidostanne, Nyt tiedän: Kun kiista palavan ja janon tuo, Kivasta sitä varten ottelua, Ja juotavaa hän pyytää, pidän hälle Varalla maljan; tuosta jos hän maistaa, Niin kaikk' on hyvin, vaikka välttäisikin Hän myrkyllisen iskus. Vait! mit' ääntä? KUNINGATAR. Tuska tuskaa seuraa, Ett' astuu toinen toisen kantapäille. Laertes, hukkunut on sisarenne.
Tahdoin hypätä mereen ja uida yksinäni noita herkkuja ja juomia ahmimaan, koska toiset olivat muka niin tuhmia, etteivät ymmärtäneet osallisiksi tulla. Toverini kykenivät vielä kuitenki käsittämään, että tuo kaikki oli vaan nälän ja janon tuskia kärsivän tavallisia harhanäkyjä.
Mutta kaikesta, mitä luonto opettaa, ei mikään ole niin vastustamattoman selvää, kuin että minulla on ruumis, joka kipua tuntiessani voi pahoin ja ilmaisee esim. ruoan tai juoman tarpeensa vastaavalla nälän tai janon tunnolla. En siis voi epäillä etteikö siinä, mitä ruumiistani tiedän ja tajuan, olisi ainakin joku määrä totuutta.
Päivän Sana
Muut Etsivät