United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
*Prinssi*. Teidän armollanne lienee Tytärtä kaks, tietääkseni Toinen niist' on suloinen. Pelko jäätää sydämmeni. Toinen tyttönen On kuin hanhi typerä, Ilman ihmis-älyä. Piiloon itsensä nyt sulkee. Armonne, Florinna kulkee Ylös arkipuvussa, Hämillä ja pelossa. Hält' on varastettu vaatteet! *Kuningatar*. Sulta mitkä tyhjät vaatteet! *Liila*. Kysykää hält' itseltään! *Kuningatar*.
Tai on se öistä valhetulta väärää, Mi tiedustajan harhateille vie, Jos toivon täht' ei sille suuntaa määrää Ja ijäisyyteen sen ei viittaa tie. Jos sielt' ei, rakkauden liedest' aivan, Valolleen lämmön hehkua se tuo, Sen valo valju on kuin talvitaivaan, Mi jäätää vaan, mut lämpimää ei luo.
Surman henget hautain luona Asustaa niin mainitahan; Pahaa jos nuo mulle tekis, Sisko taivaassa sen näkis, Puolestani pyytäis Luojaa Lähettämään mulle suojaa. Kylmä karmii jalkojani, Parannanpa kulkuani Vastaviima hieman jäätää Valkeaksi poskipäätä; Hierelenpä käydessäni, Etten hukkaa lämmintäni Jantuksessa hieroissani Jäätyneitä poskiani.
Laine suuri, lakkapäinen vaatii synkän syvänteen, valo kirkas keskipäivän luopi vahvan varjosteen. Kun on toiveet tuiki suuret, suuri myös on pettymys tyynny, taltu, myrskymieli, se on sentään täytymys! Heitä tultes turhat roihut, vaivu tuhkaan tunteines, pohjan viiman vilu henki jäätää sentään sydämes.
Liikkuu Hovin mailla Mana, kätkee kaikki varjovyöhön. Mutta yössä ulkoisalla ratsastaapi Hurtta hurja, kaatuu hongat pauhinalla. Mitä miettii miesi kurja? Hälle Suomen korpi haastaa, puhuu suulla suuren tuulen, järjen jäätää, rinnan raastaa, pakastaapi partahuulen.
Heitä tultes turhat roihut, Vaivu tuhkaan tunteines, Pohjan viiman vilu henki Jäätää sentään sydämmes. Kätke lempes liiat liekit Poves pohjaan syvimpään, Sinne hautaan harmahimpaan, Kunne toiveet kätketään. Sitten haudan merkin lailla Kertoo silmäs katsehet: Tässä lepää lemmen leimut, Nukkuu nuoret toivehet.
Heitä tultes turhat roihut, Vaivu tuhkaan tunteines, Pohjan viiman vilu henki Jäätää sentään sydämmes. Kätke lempes liiat liekit Poves pohjaan synkimpään, Sinne hautaan harmahimpaan, Kunne toiveet kätketään. Sitten haudan merkin lailla Kertoo silmäs katsehet: Tässä lepää lemmen leimut, Nukkuu nuoret toivehet.
Saapuu syksy, surmaa, jäätää Heelmät jäävät. Syksy saapuu. Puhkee viime hehkuun luonto, viini huumaava sen suonet täyttää, leimaa elon purppuraisen kiihkon kalvenneihin kasvoihin ja soittaa kalman virttä kelloin kumajavin. Syksy saapuu. Terve aika, kylmä, ankara ja säälimätön, terve kuolon viime huumauksen aika!