Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Mutta kun Ivar oli kohta sen jälkeen kadonnut Ruikalta ja hänen oloansa hyvin vähän siellä oli huomattu, koska hän ainoastaan hetken aikaa oli seisonut ovella; niin ei kukaan muistanut mainita häntä vieraaksimieheksi. Itse ei hän ymmärtänyt pitää niitä sanoja niin painavina, että hän olisi katsonut itseänsä velvolliseksi mennä niitä oikeudessa kertomaan.
Hän oli omin päin hiukkasen lukenut suomalaista kielioppia ja vastaanotti siksi heidän tiedonantonsa hieman kriitillisesti. Ivar Berendsen on nimittäin erinomainen kielinero, eli kuten hän itse paljoa vaatimattomammin sanoo "on hänen aivonsa todellinen romukamari kaikenlaisia kieliä varten".
Ivar ja Mari menivät pihaan ja aikoivat poiketa väen tupaan, mutta emäntä tuli ison rakennuksen portaille. "Kas niin, kiltti Mari; tiesinpä, ettäs tulisit," lausui emäntä, tervehtäen hyvillä mielin. "Tule tänne sisälle, että saamme keskustella. Kirkkoon ei vielä ole kiirettä. Siellä kuuluu olevan ruumiita haudattavina ja papin kellokaan ei vielä ole soinut."
"Emme arvon, paitsi Ivar, jonka päähän lienee mikä lennähtänyt, että hän niihin meni?" "Entäs Severin?" "Me vietimme iltaamme rannalla pakisten niitä, näitä. Mutta nytpä lienee vielä kolmatta tekeillä. Taivaalla näkyi kummallinen kajastus tuolla länsi ilmalla, olleeko tulipalo jossain. Pelkään ettei olisi meillä, vaan minun mielestäni antaa Puolamäki kuitenkin melkoisesti etelämpään."
Routavuosina, jolloin oli hyvin tärkeätä, että Suomen vanhurskas asia saatiin Europan tietoisuuteen ja että sillä oli sanomalehtimaailmassa ystäviä ja puoltajia, jotka tunsivat sen ahdinkotilan, oli eräs tanskalainen muita innokkaammin ottanut meitä tässä suhteessa auttaakseen. Tämä henkilö oli *Ivar Berendsen* Köpenhaminassa.
Ivar nosti lakkiansa. Severin huomasi sen ja punehtui hiukan. Sillä hän oli unohtanut tämän tavan maanviljelyskoulussa. Toisella kolkkauksella hänen olisi sopinut parantaa laiminlyömisensä; mutta ei sekään taas ollut tavallista. Mari näki hänen punehtumisensa ja arvasi osaksi syyn siihen, vaan ei hän lausunut mitään. Pian aukeni heidän eteensä, aamu auringon valossa, kylä ja järvi ja kirkko.
Ja Ivar oli seurannut heitä. Mutta hetken perästä päätti hänkin lähteä tanssiin. "Mitä?" kysyi Mari ivalla, "aivotko sinä tanssia?" "Miksen?" vastasi Ivar, naurahtaen. "Sitäpä olisi hauska nähdä!" sanoi Severin. "Maksaisipa se vaivaa lähteä sinun mukaasi, katsomaan sitä." "Ja minä en uskoisi sitä, vaikkapa sen näkisin", lausui Mari. "Uskotte tai olette uskomata. Minä menen kun menenkin."
Te olette kaikki yhtäläisiä." Ja Liisa kääntyi, pois lähteäksensä. "Enkö minä saa edes sinua saattaa kotiisi?" kysyi Ivar. "Et saa. Kotiin osaan täältä yhtä hyvin pois, kuin minä tännekin osasin." Ja tyttö läksi kiivailla askelilla siitä talosta, jossa häntä niin tylysti oli kohdeltu. Kuu, joka alussa iltaa valaisi kirkkaasti, oli nyt pilviin peitettynä.
Vanha Ivar Skram istui ikkunassa, paksuilla koivillaan lyöden tahtia muuria vasten; hän oli juuri virittänyt uuden laulun, joka toisinaan kuului messulta, toisinaan juomalaululta ja johon hän itse sepitsi nuottia, pihalle kokoontuneen kansan erinomaiseksi huviksi.
Hän tunsi Suomen asiat perinpohjin ja osasi kirjoittaa niistä sekä pirteästi että vakuuttavasti, eikä suinkaan vain oman maansa lehtiin, vaan hän sirotteli tietoja Suomesta siihen aikaan yltympäri Europaa. Mutta mikä juuri teki Ivar Berendsenistä niin uskollisen ja lämpimän Suomen ystävän? Miksi juuri hän heittäytyi taisteluun meidän oikeuksiemme puolesta?
Päivän Sana
Muut Etsivät