Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
»Sinä kuulet, mitä hän sanoo, Aleksei Feodorov», sanoi Ivan keskeyttäen, »mutta sinä myöskin tiedät, että hänen sanansa ovat valetta, sinä tiedät, että minä olen urhoollisempi. Enkö minä tapellut kuin leijona, kuin maailman väkevin leijona?» »Sinähän olit lähellä minua, Aleksei Feodorov», intti Petter, »ja näit, miten minä taistelin. Etkö nähnyt, miten suomalaiset ottivat minua vastaan?
»No, sitte minä olen paras, sillä minun komppaniani on sukkelin», huusi Ivan. »Ell'ei minun väkeni olisi sukkelampi», intti Petter. »Minä», väitti Ivan, »voin todistaa, mitä sanon. Pavel, lennä kuin salama, kutsu vääpeli tänne komppanian kanssa. Heti paikalla! Muuten saa hän huomenna selkäänsä.» »Kola!» käski Petter. »Lennä! Juokse tuomaan minun komppaniani! Heti!»
Me päätimme taistella heinäpielesten takana, jotka olivat linnan vieressä, ja suostuimme tulemaan sinne seuraavana aamuna kello kuusi. Me puhelimme, nähtävästi, niin ystävällisesti, että Ivan Ignatjitsh ei malttanut olla vaiti. "Kas niin", sanoi hän tyytyväisenä, "huono sopu on parempi hyvää riitaa".
Se on tämä hänen kuvansa täydellinen konkurssi, joka vie hänet itsemurhaan, pelko, että häneltä otetaan ikuisiksi pois ihmisten arvonanto, johon hän jo osaksi oli päässyt, ja johon hän yhä edelleen oli pyrkinyt, ja että hän sijaan saisi samojen ihmisten joko halveksimisen tai ivan. Sanalla sanoen, hän on kadottanut sen uskon, joka häntä on ylläpitänyt.
Ivan Ivanovitsch, kreivi sanoi miehelle, joka juuri antoi tyytymättömästi mörisevän karhun tanssia polkkaa, Ivan Ivanovitsch, mikä tuuli sinua tänne puhalsi, vieläpä karhuntanssittajana? Kuultuansa nimeänsä mainittavan mies säikähti, kääntyi äkkiä ja hoksasi kreivin, joka tarkastellen häntä katseli.
Jussin yksinkertaiset ja taikauskoiset kuuliat surkuttelivat häntä ja lupasivat hälle kaikenlaista apua mitä hän tarvitsi. Niin Jussi vaelsi kylästä kylään, kunnes hän saapui kylään, jossa päällikkö asui. Talosta, jossa hän oli yötä, saatettiin Jussi "päällikön" luo, eräs epämaineinen sotakarkuri nimeltä Ivan Snorikoff. Snorikoff oli jo entisistä ryöväysretkistänsä tuttu ja suomalaisten kauhu.
Nouse ylös, mies! nouse ylös Ivan Ivanovitsch, kreivi käski.
Piru hymyten vastasi: »Ruoste vie vain raudan ja vasken, tok' kultia lie.» Tulit liian myöhään ystäväin. Ivan harakat hyppi jo sydämessäin. Piru hymysi vaan: »Jos kullat vei, iva älysi helmiä ottanut ei.» Tulit liian myöhään ystäväin. Kävi ihanin impi jo sydämessäin. Piru silloin se kirosi kimmahtain: »Se lempo se eelleni ehtii ain!
»Te olette todellakin oikeassa», virkkoi Galitsin eikä ollut oikein uskoa silmiään. Hän kääntyi upseerien puoleen tervehtien: »Hyvää iltaa, Petter Tupovski, Ivan Petrovits ja Aleksei Feodorov; ottakaa tässä minun tervehdykseni.» Upseerit hypähtivät ylös ja Ivan heittäytyi maahan. »O, suuri ruhtinas, tässä näette orjanne!»
"Miks'et puhu?" jatkoi Ivan Kusmitsh; "vai etkö ymmärrä i:täkään venättä? Julai, kysypäs häneltä teidän kielellä, kuka hänet on lähettänyt meidän linnaamme". Julai toisti tatarinkielellä kapteenin kysymyksen. Mutta Bashkiri katsoi vaan yhä typerästi kuin ennenkin eikä vastannut. "Kyllä minä saan sinut puhumaan", sanoi kapteeni.
Päivän Sana
Muut Etsivät