United States or Honduras ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Niin, jaa, jaha!" sanoi myös Hovilan isäntä, pannen uudelleen täytetyn konjakki-karafiinin pöydälle ja ottaen osaa puhelemiseen vanhalla tavallansa, että nim. sanoa jaa ja amen kaikkeen mitä herrat lausuivat. "Niin, itsetyisyyttä tarvitsette enemmän, patron Hovilainen", sanoi pastori ivallisesti. "No terve, Olavus!"
Herra isäntä, tämä nenäkäs olento pitää teitä pilkkanaan. IS
Kyytiköhän siellä ajanee saattaapa olla kyytikin kaukana se vielä on, missä lie tuolla järven toisella puolen metsän takana. Kyyti se onkin, joka siellä hiljalleen ajaa, ja kuka sen tietää, mitä sen tulosta vielä tapahtuu, vaikka isäntä ei sitä ajattelekaan, että sen tulosta saattaisi mitään tapahtua.
Nenästä vuosi verta, ja silmät, jotka juopumuksesta veristivät, olivat kummallisesti pakarallansa, kun hän tajuttomasti, ikäänkuin apua pyytäen, neljälle ulottimelle päästyään tuijotti Hautalaiseen ja Valkolaiseen. Miehet lähtivät tupaan. Emäntä tuli ovessa vastaan. »Eihän sen kovin huonosti käynyt?» kyseli hän säälien juopunutta katsellen. »Kävi miten kävi, tuollaisen», arveli isäntä.
Orava huomasi pihlaikon huonoksi turvapaikaksi ja lähti aidan selkää myöten vilistämään. "Musti se, se-se-se-se!" huusi isäntä ja hyppäsi perästä niin, jotta lika roiskui ympärille. Mustia ei kuulunut eikä sitä joutanut odottamaan, sillä kiivaasti livisti orava. Vaan joutuin tuli vihamieskin perästä.
"Hohoi! ystävä! kuka täällä postitalon isäntä on?" "Minä itse." "Ja kuka on tämän portin vartija?" "Minä myös." "Ahaa! olette kumpaakin; hyvä vaan! Antakaa sitten kiiruimman kautta sulkea tämä portti ja tuokaa samalla tallista kaksi parasta hevostanne." "Mutta, mitä vasten?" Runoilija keskeytti hänet, asettaen rautasormuksen liljoinensa hänen nenänsä eteen.
"Turha vaiva, hyvä isäntä, turha vaiva! Se on sanottu, mikä sanottu." "Olkoon menneeksi!" Isäntä otti Taavettia kädestä ja talutti kamariin. "Viisituhatta kaksi sataa", huusi isäntä. "Erota poika!" "Eipä kuin neljä tuhatta yhdeksänsataa!" sanoi Taavetti." "Mitä?" sanoi isäntä. "Tottahan nyt viisituhatta kumminkin pysynee." "Olkoon sitten." Maisteri löi kädet irti.
KARRI. Siunatkaamme sitten. ESKO. Kiitoksia vaan, isäntä! Nämät ovat hauskat häät, ja hauskemmiksi tuntuisivat vielä, jos ei soittomiehenne olisi niin äkeässä mielenlaadussa. KARRI. Me annamme hänelle anteeksi. ESKO. Me annamme hänelle anteeksi. TEEMU. Katsokaat päälle, hän tukistaa minua. ESKO. En tukista, vaan taputan. Taputat.
Tottumaton hän oli kapakkamieheksi. Kerran ennen oli ollut, ja nyt Liinaharjan takia toisen kerran. Mitä tekemistä hänellä oli täällä? Eihän Liinaharja ollut hänen, se oli aikoja sitten myyty Jormalaiselle. Mutta vaikka hän sen hyvin ymmärsi, tuntui hevonen kuitenkin vielä hiukan niinkuin häneen kuuluvalta. Pakosta hän sen oli myynyt, kun isäntä väenväkeen oli sitä tahtonut.
Kyllä minä selkänahan kautta eron teen! uhkasi isäntä. Sen kyllä minäkin teen siellä kotona! lisäsi tytön eno. Silloin astui Jukka ankarana sisään ja karjasi: Jos vaan Paavolle selkään annatte, niin seinähirretkin sinkoavat tästä talosta! Tapellaan sitten, tässä on kaksi kahta vastaan! Silloin isännät vaikenivat äänettömiksi ja me menimme äkäisinä kartanolle työhön.