Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Herra katsoi nyt Tapanin jälkeen, mutta silmäsi isäntään ja arvostelevalla tavalla sanoi: "Olisi tavallisen komea mies, jos olisivat nuo jalat suoremmat, mutta polvet ovat rumasti sisäänpäin... No... Ne nuo talonpojat... Niillä on yhdellä yksi, toisella toinen vika. Siinäpä se, sivistyksestä ei olisi mitään etua jos ulkokuori on sopimaton.
Heidän perästänsä astui sisään mies taluttaen lammasta, jota hän uskollisesti piteli kiinni niskasta, samalla kun hän lakkaamatta tirkisteli isäntään. Viimemainittu vihdoin viittasi kädellään, jolloin mullah nousi ylös, veti esiin puukkonsa ja meni lampaan luoksi.
Tulen pyhän aikana tänne, kun ensi pyhänä ei ole rippiä, niin jätän kirkon sille veljenipojalle, nuorelle papille. Ja tulevalla viikolla saan sitten nähdä sen halmeen kyntämisenkin.» Ai ai, mutta minä jäänkin tänne siksi, huudahti ruustinna ja kääntyen isäntään ja emäntään pyörein silmin kysyi: »Saisinko todellakin jäädä?» Kuinka vain tahdotte, sanoivat isäntä ja emäntä reippaasti.
Näitä surun jälkiä lisäsi wielä tuo hänen ennen mainitsemani surullinen katseensa ja käytöksensä. Hän toimitti äänetönnä joitakin asioitaan tuwassa, loi wielä surullisen silmäyksen isäntään ja poistui sitten keweästi kuin keijukainen pois huoneesta.
Tallin luota kuului karkea kirous, mutta mies jäi hetkiseksi neuvotonna paikalleen. Emäntä jo läheni, nopein, päättävin askelin niinkuin näytti suoraan hevosen pääpuolta kohti, isäntään huomiotaan kiinnittämättä. Silloin katselijat näkivät miehen hypähtävän kuin saalistaan vartioivan otuksen tulijaa vastaan. »Sinä perkeleensikiö!» oikean jalan kärki vilahti polvea kohti.
Minä välitän vain sinusta, Jakob!» Hän kiersi käsivartensa Jakobin kaulaan. »Sinä et saa hänelle hiiskua tästä sanaakaan lupaathan sinä sen»... Aamiaista syötäessä hieman kiireisesti, koska Jakobin oli jouduttava konttoriin katseli Jörgen Berven tutkivasti milloin isäntään, milloin emäntään.
FAUST. Minusta on, kuin virittäis hän ansaa, Kierrellen meitä tenho-silmuksiin. WAGNER. Se etsii isäntään, ja häpee pahoillansa, Sen eestä kun vaan oudot tavattiin. FAUST. Vaan piiri ahdistuu! nyt täss' se on! WAGNER. No koira tuo! eik' aave luonnoton; Sen tavat koiran on: se vinkuu, vieraksuu, Häntäänsä hiepottaa ja maahan laskeuu. FAUST. Tuu tänne, koira vaivainen!
Siellä saattoi vapaasti keskustella, tehdä huomautuksia Saksan oloista, verrata niitä vastaaviin muualla, ilman että syntyi väärinkäsityksiä. Näillä myöhemmillä käynneilläni tutustuin sitten myöskin talon isäntään ja havaitsin miten kokonainen hän oli työssään ja elämässään, miten ne aina kulkivat samaa suuntaa ja peittivät toisensa.
"Mitäs sinä lurjus tölläilet minuun, niinkuin härkä uuteen konttiin", karjasi hän Villelle ja viskasi onget veneesen; "kiinni airoihin, että päästään kotiin!" Ville ei odotellut toista käskyä, hän oli jo kauvan pitkäksynyt tätä turhaa istumista ja sentähden suu auki katsellut isäntään, milloinkahan tämän tekisi mieli lähteä.
Hän ei vielä milloinkaan ollut Laurista niin kauniille näyttänyt kuin nyt, kun hän vielä ikäänkuin kuunteli noita vaienneita sanoja. Liisa loi silmänsä isäntään, jonka kanssa hän ei ennen ollut puhellut monta sanaa, ja sanoi huolestuneena: "Voi, jos emäntä nyt kuolee!" Lauri katsahti vaimoonsa ja alkoi sitten kertoa Liisalle kaikki, minkä emäntä oli määrännyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät