Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Toivonen oli sanonut, että tällä tilusten vaihetuksella oli esteensä ja vastuksensa. Ja niin olikin. Mutta puolen vuoden kuluttua oli kuitenkin jo viisi isäntää suostuneet tilustensa vaihetuksesta ja melkein saaneet kaiken maansa yhteen jaksoon. Tämä toisia pisti vihaksi. He varsin hyvin näkivät siitä olevan suuren voiton. Koettivat siis saada hekin asiaa toimeen.
»Ja emännän asiat on kanssa huonosti», innostui poika jatkamaan. »Se makaa nyt aivan viimeisillään...» Matkamies tunsi ahdistavaa kuristusta rinnassaan. »Niin ettei siinä nyt ole oikein isäntää eikä emäntää...» Matkamies halusi nousta, mutta pelkäsi jalkainsa pettävän. »Sanovat että se poika on jossain poissa, jota on isännäksi meinattu... eikä ole tullut kotiin.»
Matti koetti pauhata vielä tovin ulkopuolella, vaan sisään ei hän uskaltanut pyrkiä, kun tuo vankka Tintta-karhu oli siellä, joka hänelle oli niin monta tappoa antanut hänen yrityksissään; aikansa möykättyään, meni hän pois. Jaakko nyhjäsi isäntää sivu kulkiessaan ja käveli isännän kamaria kohden; isäntä arvasi Jaakolla olevan itsellensä asiaa ja seurasi perässä.
"Hanna ja Lassi kiittelivät isäntää ja emäntää heidän niin suuresta hyväntahtoisuudestaan. Isäntä vastasi kiitoksiin sanoen: 'Me olemme Hannalle suuressa velassa kaikesta hyvästä, mitä hän on talossa tehnyt näitten kolmen vuoden ajalla. Talon lapset, sekä suuret että pienet, ovat Hannalta oppineet paljo hyvää sekä sisällisesti että ulkonaisesti.
"Hän on riistänyt minulta rakkaimpani ja Roomani ja nyt viimeksi jalon Plutoni. Piso kertoi, että barbaarit olivat isäntää etsiessään löytäneet ratsun, jonka Syphax oli kätkenyt ja kuningas otti koko Roomasta saadusta saaliista itselleen vain 'prefektin ratsun'. "Pudota, Plutoni, hänet selästäsi pää edellä ja polje hänen kallonsa rikki!" "Sinä vihaat häntä tulisesti!" "Niin teen.
Kaisa yhä tuijotteli Harjulaan päin, ikäänkuin olisi sieltä lohdutusta odottanut, mutta ei sieltä mitään tullut. Sen vuoksi käski Kaisa-emäntä eräänä päivänä miehensä mennä Harjulaan ja pyytää "Harjulan isäntää" toki kerran heilläkin käymään. Ihmetellen katsahti mies vaimoonsa, mutta kun tuo käsky kuului nöyrältä pyynnöltä, lähti hän sitä täyttämään.
FIGARO. Oi Jumalani, tahdotaanhan, armollinen herra, että köyhän miehen pitää olla ilman vikoja. KREIVI. Laiska, rappeutunut... FIGARO. Kun niin paljon hyviä avuja palvelijalta vaaditaan, tunteeko Teidän Excellensinne monta isäntää, jotka rengiksi kelpaisivat? Se ei ole hullumpaa. Ja sinä vetäysit syrjään tähän kaupunkiin? FIGARO. En heti.
Kyllä minä olen Kemistä, vastasi Aspela. Onkohan isäntä kotona? Ei tässä talossa isäntää olekaan, sanoi mummo. No, mihinkäs isäntä on joutunut? Se on ollut kuolleena jo toista kymmentä vuotta ja minä olen isäntävainajan äiti. Vai on Matti kuollut, enkä minä ole kuullutkaan. No, ei se ihme olekaan, kun olen asunut niin kaukana täältä ja niin kauan.
Mailma on minut tuominnut ja hylännyt; arvattavasti sinäkin jätät minut, saatuasi kuulla minun hirveän salaisuuteni. Bendel, olen rikas, antelias, hyvänsuopea, vaan voi minua onnetonta minulla ei ole varjoa!" "Tekö varjoton?" hämmästyi tuo nuorukainen ja hän purskahti suureen itkuun. "Voi minua, että synnyin tähän pahaan mailmaan, palvelemaan varjotonta isäntää!"
Eihän Liisa tuntenut nuoren isäntänsä ajatuksia; hän ei aavistanut, että tuo pulska mies, tuo häntä kohtaan aina umpimielinen ja harvapuheinen Lauri ei mitään parempaa toivonut kuin että Liisa tulisi hänen vaimokseen, ja että hän vain odotti otollista hetkeä. Rakastiko Liisa Uotilan isäntää? Kukahan sitä olisi tietänyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät