Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
»Niin, mutta sellainen syytinkiläinen kuin sinä, on hornan elätettävä. Jos et olisi äitini...» Esa nauroi kamalasti ja väänsi päätänsä, »niin olisin sinulle jo aikaa antanut pikiöljyryypyn. Minä kunnioitan isääni ja äitiäni, että menestyisin ja... Paljonko siihen menee, että saa miehen kuolemaan...?
He menivät yhdessä ovesta ulos pimeälle retkelle. Kun kaupungin keskeen saapuivat, kysyi opettaja mihin oltiin menöllä. "Isääni etsimään!" vastasi oppilas.
Nyt en voinut kehoittaa häntä ottamaan eroa, sillä millaiseksi hänen asemansa isääni kohtaan silloin olisi tullut? Meidän täytyi tyytyä kohtaloomme. Yksi asia lohdutti minua: ei ollut olemassa pienintäkään mahdollisuutta sodan syttymiseksi.
Ymmärrän kyllä, että tämä on raskasta teille, sanoi Leena leppeästi. Luulin varmaan hänen tulevan, nyyhkytti Maria. Leena ei tiennyt mitä vastata, ja Maria jatkoi: Tiedän kyllä että he ampuvat minut. Pyytäkää isääni antamaan minulle anteeksi, en voinut muuta tehdä. Minulla olisi niin paljon puhuttavaa omaisilleni jota eivät aavistakaan. Tahdotteko sanoa sen minulle?
Minä en ole isääni koskaan tuntenut, äitiäni vaan nimeksi; mahdollisesti kyllä en olekaan senvuoksi niin hyvin oppinut kumartumaan kaikkea ajattelemista korkeampana kunnioitetun edessä niin kuin kunnioitettavan, vaikka käsittämättömänkin jumaluuden edessä.
KUNINGATAR. Sen takaan; minust' olkaa huoletonna. Pois piiloon, hän jo tulee. HAMLET. No, äiti, mikä asiana? KUNINGATAR. Isääsi, Hamlet, kovin loukkasit. HAMLET. Isääni, äiti, kovin loukkasitte. KUNINGATAR. Hamlet! Se vastaus on löyhän kielen. HAMLET. Ja kysymys se oli herjan kielen. KUNINGATAR. Mit' aiot, Hamlet? HAMLET. Mikä asiana? KUNINGATAR. Mua etkö tunne?
"Minä en ole syntynyt niissä oloissa, joihin te nyt näette minun joutuneen: ne onnettomuudet, jotka ovat kohdanneet minun poloista isääni, se sanomaton kurjuus, jossa äitini on, ovat pakoittaneet minua tätä askelta ottamaan, jota minä ainoastaan suurella vastenmielisyydellä olen tehnyt."
Mitä muuten tulee poikaan, tapasin minä hänen metsässä kaukana tuolla. Minä kysyin häneltä: Mitäs näin yksinä teet metsässä? Isääni vastassa; hän tulee tätä tietä. Ettekös ole nähneet häntä? Minkämoinen isäs on sitte? Iso ja hyvin väkevä. En ole nähnyt häntä. Mutta tule kanssani kotias, lapsi parka! En minä; isän kanssa minä tulen.
Mitä isääni tulee, jota yhteisesti kutsuttiin, "rikkaaksi Jösseksi," niin olin minä hänen monta kertaa nähnyt, vaan en koskaan käynyt hänen huoneessansa, sillä minä vihasin häntä käytöksensä tähden äitiäni kohtaan. Kerran päätin minä kuitenkin käydä häntä katsomassa, nähdäkseni kuinka huonosti eli hyvin minä otettaisiin vastaan. Isäni oli isonkokoinen, sorea mies, jolla oli kiree kasvojen muoto.
Isäni kyllä elättää minut, senpätähden, kun menen naimisiin, tahdon itselleni sellaisen miehen, joka minua miellyttää. Minulla on jo kyllin rannerenkaita, kalliita-kiviä ja sormuksia, kaikkia mitä vaan voin toivoa, ja jos tahtoisin vielä enemmän, niin ei minun tarvitse muuta kuin hyväillä isääni, kunnes hän antaa niitä.
Päivän Sana
Muut Etsivät