Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. lokakuuta 2025
Hän ei käynyt koskaan keskievarissa eikä niissä seuroissa jotka iltaisin kokoutuivat pitäjäntuvalle. Kun koulutunnit olivat lopussa, kuljeskeli hän yksinänsä metsiä ja niittyjä myöten piirustellen tai kirjoitellen muistikirjaansa, ja pimeän tultua soitti tahi luki.
Tästä akkunasta näkyy aukeaman kautta vuorten välissä suuren, aavan meren siinto päivänpaisteisina päivinä kirkas valon juomu ja iltaisin tumma purpurapilvi auringonlaskun kullastamalla pohjalla, ja aina, Hugh sanoo, rajaton tie ajatuksen kulkea ulos suureen, avaraan mailmaan.
«Missä Eeva on?» kysyi Elise näennäisen välinpitämättömästi. Ulla säpsähti, punastui ja kalpeni vuorotellen ja vastasi epäröiden: «e en tiedä ... hän on mennyt ulos, luulemma!» «Minne hän on mennyt?» kysyi Elise äkkiä levottomasti. «Luulen hänen menneen nuoren herran haudalle.» «Haudalleko? näin myöhään! Onko hän käynyt siellä ennenkin iltaisin?» «Tämä on nyt kolmas ilta!
Vapaana varsinkin ma iltaisin runoja suuret määrät kirjoitin, viis, kuuskin liuskaa ilman lepoa! Kun potkaisit vain runohepoa, se laukkaan läks Ol' yhtä hyvää sille paperi leimaton ja leimattu. Ain' yhtä hyvin sujui runoilu? Mut kuinka löysit laulun temppelille? Avulla lemmen, kuinka sanoisin! Hän mulle temppelihinpääsyn takas, jost' tuli lemmittyni myöhemmin, mut silloin oli Ainoastaan *rakas*.
Välisti iltaisin, kan hän hämärän aikana tuli puhumaan kanssani, sain hänet polttamaan piippunsa puutarhassa, sillä aikaa kuin verkalleen kävelimme edestakaisin yhdessä; ja silloin hänen autio kotinsa ja se hauska muoto, joka tällä oli lapsellisissa silmissäni, kun valkea iltaisin paloi ja tuuli vonkui sen ympärillä, astui ihan elävästi mieleni eteen.
Nuorukainen muuttui silminnähtävästi sekä ruumiillisesti että henkisesti miehevämmäksi, väkevämmäksi ja kypsyneemmäksi. Tuntui siltä, että taistelu Cethegusta vastaan vahvisti hänen sieluaan ja ruumistaan. Vähitellen hän alkoi taas viettää tuntikausia laajassa puistossa. Siellä tapasivat hänen äitinsä ja Boëthiuksen perhe hänet usein iltaisin.
»Juuri tässä, armollisin herrasväki, oli suuren keisarin tapana istua iltaisin koko hovinsa kanssa», kertoi hän viitaten kivipenkkiin päin, jolla ehkä kolme, korkeintaan neljä henkeä mahtui istumaan.
Sentähden päätin pysyä niin paljon, kuin mahdollista, poissa heidän tieltänsä; ja monena talvisena hetkenä kuulin kirkonkellon lyövän, kun vähäisessä päällystakissani istuin kolkossa makuuhuoneessani ja ahkerasti luin jotakin kirjaa. Iltaisin menin toisinaan istumaan Peggotyn luo kyökkiin. Siellä minun oli mukava olla enkä pelännyt olemasta semmoisena, kuin olin.
Herrat ne iltaisin kulkevatkin.
Sitä käytti hän iltaisin ollessaan tavallista surullisempi, mutta hänestä tuntui miltei aina, että mitä hän luki, oli tyhjää ja sisällyksetöntä. Hän istuutui kirjotuspöytänsä ääreen, laski kätensä raamatun kannelle ja kuiskasi: "Jumala, jos sinä minua estit kuolemasta, niin täytyy myös sinun opettaa minua elämään..." Hän avasi raamatun umpimähkään.
Päivän Sana
Muut Etsivät