Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Eikö? kysyi Antti yhä enemmän ihmeissään. Epäilemättä ei ... mikäli te nimittäin äskeisellä puheellanne tarkoititte avioliittoa. No niin, minä tarkoitin avioliittoa. Se tuottaa kunniaa teidän jalolle luonteellenne, lausui tyttö ilkamoiden. No niin, minä vapautan teidät viettelijän avioliitto-velvollisuudesta. Betty! sanoi Antti nuhtelevasti.
Näin he olivat jälleen nauraen ja ilkamoiden eronneet, eikä Antti, jos olisi kysytty häneltä, olisi vielä tälläkään hetkellä voinut vastata, oliko hänen otettava asia leikin päältä vai totisesti. Hän olikin siihen nähden päättänyt antaa ajan kulua ja odottaa sopivaa tilaisuutta...
Eikä vain itseään, vaan myöskin muita, ainoastaan jonkun entisen, ammoin haihtuneen mielikuvan pohjalta, kun joku uusi eroottinen vaikutus on siihen koskettanut. Ja jos asianlaita olisi ollut toinen? hän oli vielä kysynyt. Ellei Ireneä olisi ollut olemassa ja minä olisin kuitenkin tehnyt teille saman tunnustuksen? Niin, mitä sitten? oli Signe kysynyt vastaan ilkamoiden.
Ja mies näki kuinka Olavin hahmo mustui, kuinka hänen sieraimensa laajenivat ja värisivät ja kuinka hän tärisi kauttaaltaan kuin kaatuva puu, joka odottaa vain viimeistä kirveeniskua. Mies päätti iskeä sen yhteen jaksoon: »No, miltäs tuntuu? Onnittelen!» hän kumarsi ilkamoiden. »Minulla onkin suurempi syy kuin muilla, koska me taidamme olla niinkuin osamiehiä samassa...»
Miss Norman purskahti nauruun ja vakuutti ilkamoiden, että sileät päänahkat ovatkin tätä nykyä Amerikassa hänen ystävättäriensä parissa suuremmassa arvossa kuin muut. »Toden totta! Vain sileistä päänahkoista välitetään.» »Mutta isänne puheen mukaan teidän voitonmerkkivalikoimanne on jo niin monipuolinen, että olettekin kyllästynyt entisiin eräretkiinne.
Se oli niin kummallista, ettei heinäväki voinut jatkaa matkaansa eikä vastoin kieltoa apuunkaan mennä. »Huomenna lisää, jos tarvitaan!» sanoi ruoskija, lyöden vielä viimeisen kerran ja astellen sitten toinen käsi mahtavassa puuskassa, toisessa ilkamoiden ruoskaa kylätielle päin viuhutellen, portaille ja sivaltaen vielä ohimennessään toisesta kuistinikkunasta lasit helähtäen alas.
Syrjästä sai se katsella, kuinka toinen valloittaja otti kartanon haltuunsa. Kiireesti kiersi tuli talon seinät. Ilkamoiden hyppeli se parrelta parrelle. Sohisten sujahti se ulos milloin mistäkin nurkasta. Katon harjalle päästyään liekitsi se voittoisasti kohoten korkealle. Joen toisella rannalla vastapäätä palopaikkaa seisoi kyttyräselkäinen olento, kaula ojona, tuijottaen tuleen.
Patruuna kera mestarin yli pihan pimeän luikki. Anja-rouvan kamarista yksin tuli tuikki. Kuiskasi nyt patruuna: »Siell' onko ulkomailla tapa mennä maata näin, kun viel' on yhtä vailla?» Vieras katsoi kysyvästi. Nauraa hörähytti patruuna ja ilkamoiden silmää räpäytti: »Viinit parhaat tallella on meillä vielä täällä, jotk' on nuorna juotavat ja juuri tällä päällä.»
Näin sanottuaan ja loppupäätteeksi iskettyänsä ilkamoiden silmää sekä päästettyänsä suustaan tsehihá-äänen, semmoisen, jolla kiirehdytetään laiskaa hevosta, Petit-André poikkesi tien toiselle puolelle ja jätti nuorukaisen sulattamaan saamiaan pistosanoja niin hyvin kuin hänen ylpeä skotlantilais-sydämensä saattoi sen tehdä.
Ja pian saha suihkaa ja kirveet heiluvat, Ja kivi kiveen liittyy ja muurit nousevat. Vaan minkä työ ja vaiva päivällä aikaan saa, Yöll' ilkamoiden peikot sen maahan hajottaa. "Mit' onpi tää?" niin Kauppi nyt huutaa raivoissaan; "Aseisin, miehet, joutuun! pois peikot ajetaan." Ei kuule ykskään, kaikki vaan syöksyy pakohon; Vaan haltioita vastaan käy Kauppi pelvoton.
Päivän Sana
Muut Etsivät