Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Pekkolainen oli astunut pari askelta Liisan ohitse ja osoitti kädellään palopaikkaa, joka siinä huoneitten välistä hyvin näkyi. "Teidän tupa näkyy tuossa valkean valossa ihan selvästi, ettei sillä ole pennin hätää. Nurkanperän räsä siinä palaa," toimitti Pekkolainen. Liisa heti sai selville, että niin oli asia.
Syrjästä sai se katsella, kuinka toinen valloittaja otti kartanon haltuunsa. Kiireesti kiersi tuli talon seinät. Ilkamoiden hyppeli se parrelta parrelle. Sohisten sujahti se ulos milloin mistäkin nurkasta. Katon harjalle päästyään liekitsi se voittoisasti kohoten korkealle. Joen toisella rannalla vastapäätä palopaikkaa seisoi kyttyräselkäinen olento, kaula ojona, tuijottaen tuleen.
Saavutti siinä Pekkolaisen joka hitaasti astuskeli myös palopaikkaa kohden. Ei joutanut Liisa mitään puhumaan kun häntä sivuutti. "Sinullapa kiirettä on," virkkoi Pekkolainen hymähtäen ja välinpitämättömästi, kun tunsi Liisan. "Entä jos ... omanne palaisi teidänkin, niin..." Liisa yhä vaan riensi eteenpäin ja piti Pekkolaisen puhetta ankarana ivana.
Villinä vihurina ensimäinen kasakkaparvi nelisti hänen ohitsensa, ja koska hän sivuillensa katsahti, näki hän ratsujoukkojen rientävän pohjoisen, etelän ja lännen puolelta, palopaikkaa joka kulmalta piirittääksensä. Silloin Heikki ajatteli: nyt on paras paeta, kunnes Riikin kokot syttyy.
Väkeä kulki edestakaisin. «Valkea on irti!... Mene ... katsomaan, Anna ... eikö ... sammu!« puhui majuri äänellä, joka aina sanan sanottua oli loppua. Anna totteli. Kyyneleet pyyhki hän suruisista silmistään ja juoksi ulos, juoksi väen joukossa, joka nyt rupesi yhä enemmän enentymään, aina lähelle palopaikkaa. Hän näki kauhistavan näön. Valkea oli jo saanut hirmuisen vallan.
Päivän Sana
Muut Etsivät