United States or Aruba ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vai tahdotteko tosiaan vapaaehtoisesti uhrata nuoruutenne ja tuomita itsenne ikävään ja yksitoikkoiseen elämään? SYLVI. En ikinä. Minä tahdon tulla onnelliseksi ja minä tahdon HARLIN. Sanokaa suoraan! Mitä te tahdotte? SYLVI. Minä tahdon rakastaa ja olla rakastettu. HARLIN. Oi, mikä herttainen avomielisyys! Te olette ensimmäinen nainen, jolla on uskallusta tehdä suora tunnustus.
"Voi sitä jumalatonta Lillua! Hän tuli tänne minunkin tyköni ja pyysi, sinun nimessäsi, minun kirjoittamaan sinulle. Hän väitti sinun kuolevankin ikävään, jos en sitä tekisi, ja oli niin säälivinään sinua. Minä en ollut uskaltaa heittää kirjettäni hänelle, mutta hän vannoi niin hirveän moneen ristiin kirjeen tulevan oikeaan paikkaan, niin uskalsin viimein", sanoi Aina.
On ikäänkuin minulla ei olisi palvelijaa ollenkaan. Minun kanssani asuu eräs kansalainen, joka taloudellisilla töillään saattaa minua kiitollisuuden velkaan, jota kiitollisuutta minun tulee rahallisesti osoittaa. Ei! ei! jos minä te'en jotain, niin minun tulee koettaa saada häntä luopumaan minusta. Vaan me olemme jo joutuneet ikävään puheen-aineesen mitä jos taas muutan ainetta?
Sinun pitää ruveta käymään muiden ihmisien luona, muutoinhan sinä kuolet ikävään tämmöisessä likaisessa hökkelissä", selitti Helmi. "Missäpä minä kävisin ja kukapa tänne tulisi", sanoi kapteeni. "Vaikkapa vaan käyt meillä; et usko kuinka toisenlaista siellä on kuin täällä. Siellä on niin, niin valoisaa, puhdasta, siistiä kaikki; käythän, setä, meillä?" tinki Helmi. "Enpä tiedä."
Ottakaa hyvä ystävä tää juusto kaupan-rikkojaisiksi ja menkää Herran rauhaan, sanoi Kreeta teurastajalle tarjoten hänelle oivallisen juuston. Mutta emmehän suinkaan Kailua kotia vie, tuumasi Matti. Viedään nyt Matti, viedään, maanitteli Kreeta ja lisäsi surunsointuisella äänellä: muuten minä kuolen ikävään. Onpa tuo hassu muija, kun eläintä noin suree, kuului väkijoukosta.
Ja itse vaipui hän polvilleen vuoteen ääreen uskaltamatta kumartua lapsen puoleen. Ja yhtäkkiä puhkesivat polttavat pisarat niiksi sanoiksi, mitä hän muisti pienestä vaivaisesta suomalaisesta laulusta: "Se kuoli ikävään ei nälkään eikä haukan kynsiin". Hän nyyhkytti ja puristi kasvojaan lapsen jääkylmiä käsiä vasten: Anna anteeksi, pikku Maria ... annathan?
Vaan Mari repi sen sitten rikki katoamalla tietymättömiin jättäen ikävään ja kaipaukseen Elsan, ihmettelemään ja huolehtimaan Viion lesken ja Liisan. Mari oli lähtenyt eräänä päivänä Liisan luota sanoen menevänsä vähän asioilleen, vaan sille tielle oli hän jäänyt.
"Nyt tulen ikävään seikkaan kertomuksessani, seikkaan joka on ollut syynä siihen, ett'ei Taavi Hannulan puhetta ole uskottu. Vähässä paljon seisoo, sanotaan, ja se on tosi sana. Mutta minun täytyy peräytyä pikkusen entiseen elämääni. Minä tahdon tehdä teille suoran tunnustuksen. "Oli aika minullakin semmoinen, jona olin pahimpia maailman orjia se aika oli lukiossa ollessani.
Häntä auttaaksenne sekaannuitte hyvin ikävään asiaan." "
"Rakas Mathieuni", sanoi hän äkkiä, kun he olivat tulleet autiolle sivukadulle, "antakaa anteeksi, että minä palaan takaisin erääseen ikävään asiaan, mutta minä kärsin liian paljon, tämä viimeinen isku oli minulle kuin surmanisku. Minun mieheni lasta, sitä lasta, joka hänellä oli tuon tytön kanssa, en minä voi olla ajattelematta. Tahdotteko te tehdä minulle suuren palveluksen?