Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Hyvissä ajoin ennen aamukellon sointia tulivat miehet nimismiehen luota takaisin ja vanginvartija selitti nimismiehen sanoneen, "että Kallen vuoksi saa koko yöllinen melu sammua nahkoihinsa, koska Iida on Kallelle sukulainen ja niin nuori, ja vielä ehkä parantaa tapansa, kun pääsee oikeiden ihmisten joukkoon taas."
Iida kertoi, mitä leikkejä he olivat kuusella ollessa leikkineet ja mitä lauluja laulaneet. Aliina oli aivan ihastunut. Täällä-olo näytti niin kovin hauskalta. Heidän liikkeensä ja puhelunsa oli kuulunut viereiseen huoneeseen, jonka ovi kohta aukeni. Sieltä astui verkalleen ystävällisen näköinen, harmaapartainen mies. Hän oli opettaja Ranta.
Onko niin? kysyi Iida nauraen. Ei, ei, elä anna Iida itseäsi narrata, jouduttautui Aliina kieltämään. No minä uskon Aliinaa, sanoi Iida. Mutta tokko Hiljan sulhanen onkaan täällä? On. Ne jäivät tuonne ulos kävelemään. Onko sinulla sitten kaksi? ilvehti Iida. Ei minulla, mutta tämän... Sinä nyt siinä ... keskeytti Aliina. Veljensä kanssa jäi kävelemään.
Heitäpäs kerran vähän vähemmälle luvulle ja ajattele enemmän sitä asiata, josta luet. Mutta minäpä en malta heittää vähälle, jos vaan on aikaa. Minä heittäisin halulla, nauroi Iida, ja lukisin mieluummin muita kirjoja. Ja sinä hyvin kyllä saatat läksyjesi lomassa lukea, kun on niin hyvä muisti, eikä ole muuta työtä. Minä haen yhden sisareni kirjan sinulle.
Nahkuri Cajanderilla oli kaikkiaan viisi lasta, Frans Henrik, Henrik Juhani, Frans Juhani, Paul Emil ja Iida Maria. Kolme vanhinta kuoli pienenä, sisar, sarjan nuorin, naimisissa Hauhon nimismiehen Sigfrid Paasosen kanssa, eli keski=ikäiseksi.
Kun ystävyysliitot oli vahvistettu, lauloivat he erotessa ja huiskuttelivat nenäliinojaan, kunnes hevonen katosi näkyvistä. Aliina oli hyvillään, kun tovereista eroaminen muodostui näinkin iloiseksi. Olisi melkein saattanut kääntyä takaisin ja olla loppuun asti. Mutta tehty mikä tehty. Ja sitä paitsi Iida... Kuka sen tietää, miten siellä on...
"Elä joutavia riskaa", sanoi Matti Iidalle, "mennään vaan Mankkiselle karamellia syömään, niin kauaksi kuin alkavat kokkojaan sytytellä. Mitä sinä noista vanhoista piittaat!" "Niin, niin, mitäs katsot kaitanaama, luuletkos nälän olevan", sanoi Iida rohkaistuneena Esalle, mutta Esa ei vastannut enää mitään.
Iida oli kehunut Aliinan kirjoittamia kirjeitä hyvin hupaisiksi ja sujuviksi ja kehoittanut tätä kirjoittamaan niitä usein ja kertomaan kansanopistosta mitä milloinkin sattuu. Tämä tuttavan hyvitteleminen rohkaisi mieltä, ja hän varusti pakan kirjekuoria ja paperia mukaansa.
Ei Elli sitä itse huomannut sitäkään ... nuo kateelliset tytöt ne senkin sanoivat, mutta kun Elli oli kuullut sen, pysyi se mielessä ja näyttihe todeksi. Sigridin äiti meni pianon ääreen ja alkoi soittaa valssia. Ensimmäiset parit pyörivät jo lattialla, ja ne olivat Arthur ja Iida ja Sigrid erään lyseolaisen kanssa.
Elä siitä huolehdi, rauhoitteli Iida. Se on aivan oma syyni, kun minä en osaa ääneen lukea läksyjäni. Aliina punastui ja kävi aivan äänettömäksi, niin kovasti hävetti häntä oma typeryytensä. Nyt hänelle vasta selvisi, ettei Iidan huulet edes liikkuneetkaan lukiessa ja miten hän itse supatti ja parpatti. Minäpä opettelen myös sillä lailla lukemaan, sanoi Aliina peittäen nolostumistaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät