Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Asunnolle päästyä ei lukeminen muistunut ensinkään mieleen. Koneen tapaisesti heitti hän nuo kauan halutut »Välskärin kertomukset» kädestään ja painautui nurkkaan itkemään. Iida oli kummastellen katsonut toverinsa äänetöntä ja pikaista poistumista toisten seurasta ja joutui vähäksi aikaa aivan neuvottomaksi, kun näki miten kovasti tämä tapaus koski Aliinaan.
Ei olisi haluttanut väkisinkään lähteä, mutta jos kotiin jää, niin menee hukkaan kaikki aikeet. Saadakseen vanhempansa paremmin taipumaan ilmoitti hän, että Iida on karjakkokouluun kehoittanut ja että heillä on semmoiset ja semmoiset tuumat. Vaikea tosin oli antaa vanhemmillekaan tiedoksi salaisuuksia, mutta muuta keinoa ei ollut.
Istukaa! Mistäs tämä Iidan toveri onkaan, minä en muista nähneeni. Tämä on tuolta Lahnaniemen talosta, selitti Iida. Opettaja muisti heti, talon nimen kuultuaan, sukunimenkin ja kääntyen erityisellä huomiolla uuteen tuttavaansa sanoi: Ei teiltä ole ollut yhtään lasta kansakoulussa. Ei ole ollut, vahvisti Aliina. Nythän tämä Aliina aikoo tulla, jos sopii, ilmoitti Iida iloisesti.
Se tyttö oli ollut tuhma ja hyvin koketti ... kesällä oli Arthur hänet kokonaan unohtanut... Kuka se oli se tyttö? kysyi Elli vähän varovaisesti. Ei Sigrid tahtonut sitäkään sanoa ... taikka kyllä sentään, kunhan ei Elli vain kellekään sano... Ei, ei hän sano... Niin, no se oli Iida ... mutta ei Arthur hänestä enää pidä ... ei vähääkään... Vähän aikaa he olivat vaiti.
Aikomuksena oli kirjoittaa ensimmäinen kirje matkasta, mutta kun siinä ei ollut mitään huomattavaa, jäi se siksi kun pääsi vakaantumaan asunnon ja muun olon puolesta. Marraskuun alkupuolella hän kirjoitti: Hyvä Iida!
Elliin tuli silloin jonkinlainen hämärä toivomus, että ehkä Arthur yht'äkkiä jättää Iidan siihen ja tulee häntä noutamaan ja sitten he yhdessä tanssivat, mutta Iida saa istua yksin.
Vaan jos et opi? arveli Iida. Kyllä minä opin, päätti Aliina. Ja miksikä sinä et jo ennen sitä sanonut? Pelkäsin että jos sinulle on vaikeata oppia läksyjäsi muuten. Aliina muutti paikalla lukutapansa. Eivät enää pojatkaan pääse hänen lukemiselleen nauramaan. Mutta eipä uusi tapa ollut niinkään helppo oppia. Sanat eivät katsomalla iskeytyneetkään niin helposti muistiin.
Sisarillakin Johanna oli kuutta, Maria neljää ja Iida kahta vuotta vanhempi kuin Aleksis oli aikomus jättää autio talo Hämeessä asettuakseen vuodeksi tahi kenties pitemmäksikin ajaksi Helsinkiin. Siellä oli Johanna hoitava nuoremmille sisarille taloutta, koska näillä oli tarkoitus kaupungissa perehtyä hienompiin naisten käsitöihin sekä myöskin naispukujen leikkaamiseen ja ompelemiseen.
Mutta sitten tulee Arthur kuitenkin, ja he lähtevät tanssimaan lattiaa pitkin. Ei ketään muita ole lattialla, he yksin vain tanssivat. Hän osaa tanssia paremmin kuin kukaan muu ... ja kaikki katsovat ... ja kauan aikaa he tanssivat... Noissa unelmissa ollessa oli franseesi jo päättynyt ja tanssittiin loppuvalssia. Taas pyörivät Arthur ja Iida yhdessä ja viipyivät viimeksi lattialla.
Nyt sen kävi arvolle, kun ei opettaja antanut sille sitä kirjaa. Ei siitä opettajakaan pidä, tuntee se sen. Ja nyt jos me mennään sanomaan sen räähkyydet opettajalle, niin saapi varmaan toria ja ehkä arestiakin. Iida aivan innostui toverinsa puolesta. Aliinassakin se herätti uhkamieltä, mutta aivan toisessa muodossa. En mene ilmoittamaan, olkoonpa minkälainen hyvänsä, sanoi hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät