United States or El Salvador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olisi voinut sanoa, että tuo mies oli hetkeksi ottanut naamarin kasvoiltansa. Tämän naamarin muodosti harmaan-tumma iho, punaisia täpliä täynnä, pitkä ja hyvin käyrä nenä, johon oli sijaantunut, ikäänkuin vastoin tahtoa, joku kajastus kapakasta, sekä tuuheat, kaarevat kulmakarvat, joita riehuvien ajatusten alituinen tulva paisutti.
Sopertavainen vielä paastoo, mutta kun kielen saanut suuhun on, hän ahmii jokaisen ruoan jokaisessa kuussa. Ja moinen sopertava lempii, kuulee viel' äitiään, mut puhumaan kun oppii, tuon toivoo kuolleeksi ja kuopatuksi. Näin hänen, joka illan, aamun antaa, myös tyttärensä kauniin tummuu iho, tuo valkea niin ensi katsannolla. Ja sinä, ettet hämmästyisi, huomaa, maan päällä ettei ole hallitsijaa!
Seemiläistä vinokulmaisuutta ja kiihkojen tuottamaa velttoutta ei ollut hänen piirteissään. Huoliteltu, pehmeä parta oli tummahko, hiukan ruskeaan vivahtava, helakka iho päivänpaahtama. »Ah, näittekö?» huudahti miss Norman. »Näittekö?» Hän lähti kiireesti seuraamaan saattuetta, kiskoen väsynyttä ja hengästynyttä isäänsä perässään. Kansanjoukolla oli sama matka kuin meilläkin.
Noin uros uhkasi; koskematonp' oli koirien Hektor; torjui niit' Afrodite, Zeun tytär, yötä ja päivää, ruusuist', ambrosiaist' ihoöljyä voiteli turvaks, ettei raadeltuis iho hält' ajaessa Akhilleun; taivaan korkeudest' alas antoi siintävän pilven painua Foibos Apollo ja paikan kaihteli kaiken, kuss' oli kuollut maass', ett' all' ei paahtavan päivän viel' iho kuivettuis jäsenistä ja jänterehistä. 191
Semmoinen hän oli monta päivää, mutta sillä ajalla tauti sen sijaan kauheasti kulutti hänen ruumistaan. Hän laihtui niin, että näytti liha aivan häviämällä häviävän ja luut pistävän näkyviin, iho oli kellahtavaa, silmät loistivat aukoissaan kuin isot, hohtavat kuulat, kasvot ja kädet näyttivät venyvän pituudelleen.
Hän oli komeasti puettu mustaan hameesen; hänen tummat hiuksensa oli pantu ylös sievän, päätä myöten olevan myssyn alle. Hänen kasvonsa olivat säännölliset hänessä oli jotain majesteetillista ja Cornelian-tapaista. Hän olisi voinut olla tämän roomalaisen vaimon mallina, jos hänellä ei olisi ollut valkeaverinen anglosaksilainen iho.
Minne oli niin suuri asukasmäärä karannut? Sillä varmaan oli heitä ollut yli pari tuhatta. Heitä teki alakuloiseksi myöskin muut syyt. Rokko raivosi, moni joutui punataudin uhriksi, yli viidenkymmenen iho oli rohtumissa, noin parillakymmenellä oli mätähaavoja, ja monet valittivat rintaansa; yksi tahi kaksi lavantaudin kohtausta oli myöskin.
Simo otti miestä käsivarresta ja alkoi sitä nostaa pystyyn. Mies nousi. Simo näkee, että sen iho on puhdas ja hieno, kädet ja jalat hennot ja kasvot lempeät. Simo heitti kauhtanan hänen hartiolleen. Mutta eihän se saa käsiään hihoihin. Simo sovitti kädet hihoihin, vetäisi kauhtanan selkään, kääri sen kaksinkerroin ja sitoi sen sitten vyöllään kiinni.
Tämä mies oli munkkina ollessaan kerran sattunut Rooman torilla näkemään kaupaksi tuotuja orjia, joiden valkeaverinen iho ja siniset silmät häntä ihmetyttivät.
Kun Mathieu soitti, vei eräs palvelijatar, jolla oli likainen esiliina, hänet pieneen vierashuoneeseen, jonka ilma oli myrkyttynyt keittiön hajusta, ja täällä otti hänet vastaan kolmenkymmenenviiden tai kuuden vuotias nainen, mustiin puettu, laiha olento, jolla oli lyijynharmaa iho, ohuet, värittömät hiukset ja suuri nenä, joka otti suuren tilan kasvoissa.