Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Eikä se ihme ollutkaan, sillä me olimme halunneet vuokrata huoneita itsestään Vatikanista ja päälle päätteeksi olimme tähdänneet silmämme paavin omiin ikkunoihin. Se oli harmillista kyllä, sillä jouduttuamme museoihin, näimme sieltä, että näköala on ensimmäisiä maailmassa.
On ihme, ett'eivät karjalaiset, jotka vieläkin, ainakin eräissä paikoin, runoja sepittelevät, ole mitään laulaneet Valamosta ja matkasta sinne. Ehkä on syynä siihen se, että kristinusko heidän omistamassaan muodossa on liika vähän heidän sisimpään olentoonsa tunkeutunut.
Se hetken epäröi oliko perältäkään viisasta puuttua tuohon pelottomaan kirkassilmäiseen olentoon. Sitten siinä heräsi kiukku. Se kiinnitti häneen päättävämmin hypnotisoivan tuijotuksensa ja vihaisin nytkäyksin pieksi häntäänsä. Se paraillaan kiihotteli itseään lopulliseen surmahyppyyn Mirandan sitä katsellessa. Mutta juuri silloin tapahtui ihme.
Joku erakko vai, valmistettu tehtäväänsä niinkuin painisille aikova taistelija? Mies, joka paastomisilla ja pieksämisillä on laittanut vartalonsa solakaksi? Niinkö?" "Eikä, sepähän siinä ihme onkin", sanoi Simo. "Klemetti isä syöpi, juopi ja elää melkein kuin muutkin ihmiset tietysti kuitenkin tarkkaan noudattaen kaikkia kirkon sääntöjä." "Ohoh, jopa ymmärrän!
MUNKKI. Herra, jolta toin sen teille jos oikein tiedän , oli eräs herra von Filneck, Wolf von Filneck! NATHAN. Aivan niin! MUNKKI. Ol' äiti äsken kuollut, ja kun isän tul' äkkilähtö, luulen, Gazzaan, jonne laps orpo hänt' ei voinut seurata, niin teille hän sen lähetti. Sit' enkö mä teille Darunissa jättänyt? NATHAN. Niin juuri! MUNKKI. Ei ois ihme, muistini jos pettäisi.
Niin kuulin lähteen äänen lähelläin. Ma oudoin tuntein astuin sitä päin. Sen viimein löysin, taivuin puolehen ja huulin janoisin join vettä sen. Ja ihme! Kukat kaikki kuihtuivat ja tähdet sammui, kentät ihanat, kaikk' oli poissa mutta salaisin myös tyyntyi sielun jano jossakin. Sen muistinko, ett' olin ihminen, ett'en ma luotu ollut onnehen?
"Jos hän heltyy", vastasi vaimo kummastuneena, "on kyllä toivoa! Kaikkia sopii toivoa, jos semmoinen ihme on tapahtunut." "Hänen ei käy enää heltyminen", lausui mies. "Hän on kuollut."
Sillä hän, joka oli saanut minut niin syvästi käsittämään, mitä olin menettänyt, oli minulle myöskin korvaava tämän tappion. Tuntui kuin Edit Bartlett olisi katsellut minua hänen silmillään ja hymyillyt minulle lohduttavasti. Kohtaloni ei ollut ainoastaan omituisin vaan myöskin onnellisin, mitä kenenkään miehen osaksi on tullut. Minun tähteni oli tapahtunut kaksinkertainen ihme.
Milloinka sinä opit sen panemaan paikoilleen? Elä jätä tauluasi siihen! Eihän sen paikka siinä ole. Ui, miten likaiset kädet sinulla on! Missä ihmeessä sinä olet itsesi tuommoiseksi töhrännyt? Et saa istua sillä tuolilla; paikallahan sinä sen säret. Lapsiparka, minkä näköinen sinun tukkasi on! Mene paikalla sukimaan! Etkös näet taas ole repinyt vaatteitasi! Hyvä ihme, minkälainen tuo poika on!
Siitä kaipuusta syntyi alati anovien ja rukoilevien lehtieni keskelle pieni nuppu, joka sitten eräänä kauniina päivänä, keskipäivällä, voi ihme! puhkesi, avasi värikkäät lehtensä ja minä näin valon, näin auringon täydeltä terältä. Suoraan minuun se katsoi ja minä siihen, välittömästi, suoraan elämänantajan hehkuvaan, kuumaan sydämmeen!
Päivän Sana
Muut Etsivät