Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Pitkällisissä, woimattomissa wilutaudeissa annetaan illoin aamuin sairaalle kaksi keittämätöntä munaa, teelusikallinen kanelijauhoja ja wähä sokuria yhteen seotettuna ja joka kerralla jälkeen lasillinen hywää saksanwiinaa.
Kun hän noin hyräillen liikkeelle lähti, tiettiin silloin aina saatawan kuulla jotakin hywää tuosta ihmeellisestä kellosta, sillä wakawin askelin läheni hän juhlallisesti kelloa, tarttui kiinni tuohon kellon päällä olewaan lyhyeen, rengaspäiseen lyömänuoraan ja wetää hurautti siitä.
"Kuinka se on?" kysyi suntio kellomieheltä salakähmää. "Kyllä se ei ole enempää", sanoi hän. "Tottapahan tulee kun tulee", sanoi hän waan siihen ja heittäysi hywin huolettoman näköiseksi. Olihan hywää aikaa kaikellaisiin juttelemisiin. "Onkohan nykyisillä kirkonkelloilla sitä woimaa kuin ennen wanhaan?" arweli eräs wanhanpuoleinen mies. "Minkälainen woima niillä sitten on ollut?"
Niin luminen oli hän, että olisi luullut kaupungin poikasten siihen tehneen lumiukon ja sen juuri nyt walmiiksi saatuaan käsistänsä päästäneen. "Hywää iltaa, mummo!" sanoi Mielonen paikalle päästyään, sillä hän tunsi nyt sydämensä lämmenneen mummoa kohtaan, jolle se oli tähän saakka niin wälinpitämätön ollut.
"Olisipa teillä perillisiä, jotka saisiwat tässä tulewaisuutensa turwan, kun omaisuutenne säilyisi siihen asti kun he ihmisiksi ehtiwät." "Niinpä se olisi, mutta minussa ei ole minkään tekijää eikä toimijaa, ja asiat menewät niinkuin ne menewät." "Mutta heidän tähtensäpä Jumala tahtoo teidän elää." "Oi, älkää semmoisia puhuko! Jumala ei suo tämmöisille mitään hywää."
"Semmoinen, että toimitat heille hyödyllistä lukemista." "Sen kyllä olen jo kauwan tiennyt ja nytkin olen ajatellut, että paras keino tarkoitukselleni olisi lainakirjaston perustaminen kyläämme, mutta en keksi keinoja, miten saisin waroja siihen." "Kyllä waroja aina saapi, kun waan on hywää tahtoa", sanoi waimo melkein nuhtelewaisesti. "Mitä?
Isä on jaloluontoinen mies, kertokaamme hänelle tämä tapaus, ainoasti liittomme pidämme wielä salassa soweliaaseen aikaan; isä ei jätä hywää työtä palkitsematta", wakuutti Inka ja se kewensi suuresti Pentin sydäntä.
"Totta kyllä on, ettei hywää mainetta ja nimeä saawuteta yhtä pian kuin menetetään, mutta minä luotan sinuun, minä tunnen sinut ja toiwon ... Jumalan awulla on se onnistuwa.
Hän wilkuili ympäri huonetta, nähtäwästi etsi hän jotakin ihmistä; tuota illallista kello=juttua ei hän näyttänyt muistawankaan. Hänet nähtyänsä istui suntio johonkin huoneen nurkkaan, ikäänkuin piiloon häneltä, mutta Tiitus huomasi kuitenkin hänet ja asteli suoraan suntion luokse. "Hywää huomenta, Kolinen! Saanhan minäkin tulla tapuliin", sanoi hän iloisesti. "Etkä saa."
Kirjansitoja oli saanut kuulla, että tuolla syrjäkylällä oli tukulta sitomistyötä, sentähden tuli hän Heikin luo, ennenkuin tämä osasi aawistaakaan. "Hywää päiwää! Onko tämä Keron talo?" kysyi hän huoneesen tultuaan. "On. Istukaa!" sanoi Heikki, tulijaa sen tarkemmin katsomatta.
Päivän Sana
Muut Etsivät