United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kotiportilla tuli Musti vastaan, lyykistellen ja iloisesti häntiänsä heilutellen. Mutta sitte se painautui äkkiä nurmeen liikkumattomaksi: »Miksi emäntä niin murheellinen on? Ja missä sinä olet ollut yöllä?» Olavi käänsi päätään toisaanne ja astui varpasillaan ohi. He olivat saapuneet portaitten eteen. »Mitä?» hyrähti väkkärä piha-aidan seipäässä.
Huhu kertoo, että Mrs Brown hyrähti itkuun ja ajoi hänen päällensä nuhteita. Minä näin saman naisen kolme vuotta myöhemmin enkä hevin usko, että hän sillä tavalla oli pannut kauniit silmänsä altiiksi.
Kauan hän tuijotti lapsen tarjoamaan lahjaan, katsahti sitten Anttiin, joka niin hämillänsä, niin rukoilevaisena seisoi hänen edessään; hän loi sitten silmänsä Mikkoon ja ojensi vihdoin kätensä kukkaroa kohti. "Suuri kiitos", virkkoi hän. Hän pani kukkaron polvilleen, katseli sitä liikuttamatta kauan aikaa ja hyrähti viimein valtavaan itkuun. Miksi?
Hänen kasvonsa olivat punaiset ja hänen silmänsä tuikki, kun hän sanoi: "Herra Lents, tiedättekö, mitä teette nyt?" "Tähän saakka vielä olen aina tietänyt, mitä teen". "Oikeastaan te ajatte minun ulos ovesta". "Vai niin?" hyrähti Petrovitsch. Hän kuitenkin painoi silmänsä alas, kun hän näki Pilgrimin katsannon. Siinä oli jotain; oliko se sitte halu tapella tai itkeä?
Selma hyrähti itkemään niin ankarasti, ettei Alberti raskinut enemmin häntä kiusata, vaan nousi ylös ja tarjosi hänelle kätensä. "Ennenkun tuskanne kysymyksilläni enennän, tahdon olla vaiti." "Kiitoksia, puhelkaamme jostakin toisesta asiasta!" Alberti arveli toisten paremmin onnistuvansa, jos hän nyt myöntäisi.
"Ette ensikertaa sitä kulkenut! Milloinkas ennen?" kysyi rovasti. "Noin kuusi viikkoa takaperin". "Elokuun toisena päivänä iltasella?" virkahti Nivalinkanen. "Aivan niin! Elokuun toisena päivänä. Mutta " "No siinähän on miehemme!" huusi rovasti. "Siinä ensimmäinen selkeyden säde tähän mustaan murheesen", sanoi Timo. Lotta hyrähti itkuun, mutta ilosta itki hän nyt.
Nämä isänsä viimeiset sanat säikäyttivät Mariaa niin, että hän hyrähti katkeraan itkuun, aavistaen mitä pahinta, sillä ensi kerran sai hän kokea isänsä kovuutta. Näin toteutui Kaarlon epäilys siihen nähden, mitä hän oli Marialle rannalla arvellut. Elämä kävi entistä ikävämmäksi.
Aina ei ollut koskaan ennen semmoista kuullut hänen suustansa; hän hyrähti itkemään, mutta nuot kyyneleet eiwät olleet sortuneen elämän, waan lujan toiwon kyyneleitä. Ne nousiwat sydämestä, joka oli niin monen ja pitkän synkeyden perästä saanut kipinän waloa tuntea.
Silloin hyrähti hellä äiti itkemään ja virkkoi: »Tehkää, mitä te, hyvät naapurit, paraaksi katsotte». Vielä samana iltana lähetettiin Antille sana, että nyt oli Helena valmis hänelle tulemaan.
Eräänä päivänä muistutti Yrjö häntä lupauksestaan ja tarjosi kihloja, joista rikkaimmatkin talon tyttäret olisivat ylpeilleet. Katria ne eivät miellyttäneet, mutta häntä oli väsyksiin asti pitkin vuotta joka taholta kiusattu, eikä hän jaksanut enää vastaan ponnistella. Olihan hän sitä paitse lupauksensa antanut. Hän suostui ja hyrähti itkuun.