United States or Mozambique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaarlolle leimahti veri kasvoihin. Hän vapisi vihasta ja pelosta, sillä häntä kauhistutti nyt uhkaava vaara. Mitä tehdä ... se oli seikka, joka ahdisti häntä, ja joka oli sillä hetkellä ratkaistava. Itse kyllä olisi hän voinut paeta sotivien toveriensa luokse; vielä kuului etäämmältä kiväärien rätinää ja kova "hurraa"-huuto. Mutta jättäisikö hän majurinsa siihen avutta?
Sitte puhui paavi itse kehoittaen frankilaisten urhollista kansaa lähtemään pyhälle retkelle. Huuto "se on Jumalan tahto! se on Jumalan tahto!" kaikui innostuneen ihmisjoukon suusta. Kaikki tahtoivat päästä mukaan tälle retkelle ja kiinnityttivät merkiksi olkapäähänsä punaisen ristin; siitä näitä sotia on sanottu ristiretkiksi.
Kun siis Metellus ajan ja paikan mukaan oli valmistellut kaikki, ympäröitsi hän sotajoukolla koko kaupungin ja määräsi legateille, missä minkin tulisi päällikkyyttä pitää. Koska sitten merkki oli annettu, nousi yht'aikaa joka taholta hirmuinen huuto; mutta sepä ei Numidialaisia säikähyttänyt: häiriöön joutumatta pysyivät he kiukkuisina ja valppaina paikoillaan. Taistelu alkoi.
Hänet herätti sitten huuto ja melu: merimiehet puhdistivat laulaen laivaa. Jeanne pudisti hereille miehensä, joka nukkuessaan ei ollut liikahtanutkaan, ja he nousivat ylös. Ihastuksella Jeanne hengitti suolaista meri-ilmaa, joka tuntui tunkeutuvan aina sormien päihin asti. Kaikkialla siinsi vain merta.
Hän kuunteli; huuto kuului uudelleen; se oli syvästi kivun ja tuskan valitus ja nyt Emmerich kiireesti riensi sinnepäin, mistä huuto kuului, hoksaamatta kutsua enoansa avuksi tahi pyytää anteeksi pois menostansa.
Kauhistuksen huuto kajahti seuraavien ristiretkeläisten suusta; jokainen tahtoi auttaa, jokainen pelastaa ruhtinaan ja päällikön. Rechberg oli lähinnä sitä paikkaa, johon keisari oli kadonnut; äkkiä kannusti hän hevostansa, mutta käännös oli liian pikainen, virta sai raskasta kuormaa kantavan hevosen valtaansa hevonen ja ratsastaja katosivat aaltoihin.
Sotamiehet samoilivat ulos kasarmeistansa ja maja-taloistaan ja piirittivät huonetta, jossa kuningas oli. "Onko totta? Onko ainakin se totta?" huusivat he ja kova riemastuksen huuto kajahti taas, kun he kuulivat vastauksen: "On; kyllä se on totta! Minä olen itse nähnyt hänet, meidän kuninkaamme!"
Ihan oli Muloon asti kuulunut huuto ja voivotteleminen, kun Ihalainenkin oli rönkyttänyt seipäällä niitä viinaränniläisiä selkään.» »Vai semmoista siivotonta elämää ne juuttaat vielä pitivät toiseen elämään lähtiessään!» kauhistui Maija Liisa. Kettusen poika lähti. Ja nyt lopultakin huomasi Anna Liisa mikä mies Antti oikeastaan oli, kun se oli sillä lailla tapellutkin.
HECTOR. Tuo huuto teitä huumaa, isä. Menkää, Rohkaiskaa Troiaa. Taisteluun nyt vaan! Ja illall' urhotöistä kerrotaan. PRIAMUS. Jumalain haltuun! Hyvästi! TROILUS. Haa! Kuulkaa! Nyt, Diomedes, varo itseäsi: Sult' otan rannuksen, tai menköön käsi. PANDARUS. Kuulkaa, prinssi, kuulkaa! TROILUS. No, mitä nyt? PANDARUS. Tässä on kirje teille tuolta tyttö-raiskalta. TROILUS. Anna, kun luen.
Enemmän viiniä!" kaikui samassa viereisestä huoneesta, ja tämä huuto uudistettiin monta kertaa, välistä keskeytyen remuavasta leikistä ja äänekkäistä naurunhohotuksista. "Siellä on joukko nuoria aatelismiehiä", sanoi isäntä. "Ne herrat ottelevat tulisesti, ja viinillä on hyvä menekki". "Enemmän viiniä, perhanan isäntä, tahi halkaisemme kallosi!" huudettiin sisältä kiihtyneellä maltittomuudella.