Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Sillä hän tiesi olevansa syytön mihinkään. Uskollisesti oli tehnyt työtä Antin apuna, eikä ollut koskaan ollut mitään riitaakaan välillä, ja nyt Antti lähti ihan jäähyväisiä sanomatta. Hän valitti: »Mikä hänet nyt villitsikin lähtemään ja hylkäämään! Eihän tässä ole edes riitaakaan ollut!» Sääliksi kävi Huttusen. Hän koetti lohduttaa: »Elä nyt sure, eihän se sillä takaisin tule!
Sentähden pyysimme häntä mukaamme "musiikkia kuulemaan." Eikä sitä tarvinnut kahdesti sanoa. Kun sitte saavuimme matkamme päähän, istuimme pöytään ja hankimme siihen tavaroita. Sitte kuuntelimme "musiikkia", Esa Huttusen "musiikkia." Ja Taskis-Ville laulaa hujautteli väliin.
Sitäpaitsi se ajatus alkujaan syntyi Esa Huttusen päässä eikä minun. Esa Huttusen kanssa makailimme ja harjoittelimme Vapunpäivää varten isänmaallisia lauluja, niinkuin "Ii-ii-illalla, Ison kirkon sillalla Ruikuttaa, ruikuttaa, Ruikuttakoon vaan. Ii-ii!"
Aloin jo arvella, että Esa on tainnut ruveta näyttelijäksi ja harjottelee kotonaan "Kovanonnen lapsia" tahi jotakin muuta korkealentoista kappaletta. Mutta tokkohan huolisivat teatteriin niin ahnasta tupakanpurijaa... Minun sisälle tullessani seisoi Esa Huttunen selin oveen, ja perällä häntä vastapäätä Huttusen vaimo. Heidän välillänsä seisoivat suorassa rivissä kaikki 8 pientä Huttusta.
Mutta eräänä päivänä tulee Huttusen Pekka, melkein yhdenkokoinen naapurinpoika, kaupalle oikeita ahvenia, joita hän on saanut oikealla ongella Koljonsillan korvasta. Ja leikkionginnan lumous on mennyttä. Lapsi on yht'äkkiä putkahtanut kotelostaan ja perhostunut pojaksi, jonka pitää saada oikeita kaloja oikeasta järvestä oikealla ongella. Mutta mistä minä saan ongen?
Sitten hän taas jatkoi: »Se tupakan meno se onkin ihan hirmuinen. Mutta ei ole vain Huttusen talossakaan tarvinnut omaa tupakkakukkaroaan povestaan kaivaa. Talon tupakka on aina valmiina vuottamassa, tulipa häneen vaikka mustalaista... Tuo yskäkin on ruvennut vaivaamaan.» Oikeastaan hän nyt ryki antaakseen ukko Hyväriselle puhevuoron.
Sentähden jo edeltäpäin katosin pois kotoa, Esa Huttusen luokse. Ja hänen kanssansa keksimme keinon. Minä kirjoitin ihan toimessani, että olin mennyt Mahdin luo Sudaniin, ja Liena sen tietysti uskoi yhtä vakaasti kuin muutkin lukijat. Hävettää se vähän tunnustaa, että olen käyttänyt julkista sanaa yksityisiin tarkoituksiin. Mutta empä minä ole ensimäinen enkä viimeinen siihen syntiin vikapää.
"Oikeinko totta! Olisit heti sanonut, niin tässä olisi päästy hyvin vähillä puheilla. Milloinka sinunlaisellasi miehellä on ollut rahaa asiaksi asti mokomallakin kirjailijalla! Ja tappaa sinua taas ei viitsi. Mutta ethän pane meitä lehteen?" "En toki. Voisitte kumminkin palkita minulle tämän ajanhukan, opastamalla minut ystäväni Esa Huttusen asunnolle.
Päivä oli jo puolessa, mutta ei vieläkään oltu Hyvärisen talossa sanaakaan virketty. Vasta päivällistä syödessä sanoi emäntä: »Lieneekö noihin Huttusen puheisiin aina luottamista, kun sen suusta tulee sitä pötyä kuin tiinusta.» Hyvärinen ja Anna Kaisa eivät vastanneet mitään, vaan alkoivat jo tyyntyä.
Niinpä oli hän sitä tietä saanut kuulla senkin, että Vatanen muka oli myönyt kontunsakin eräälle Ilomantsin miehelle ja että rahat olivat taskussa. Kukkonen oli puolestaan levittänyt asiasta tietoa pitkin tietä, siten vuorostaan vahvistaen Huttusen puheita.
Päivän Sana
Muut Etsivät